Vuosi 2017 pähkinänkuoressa

Lueskelin tänään pitkästä aikaa muiden bloggaajien tekstejä. Huomasin, että iso osa viimeisimmistä bloggauksista veti jollain lailla yhteen kuluneen vuoden asioita. Oli parhaat kosmetiikkalöydöt, parhaat kirjat, kuluneen vuoden lempparihetket…

Niinpä päätin itsekin hiukan muistella mitä sitä oikein on tapahtunutkaan vuonna 2017.

Vuosi 2016 päättyi eroon ex-miehestäni ja uusi vuosi alkoikin tammikuussa uusilla kuvioilla. Muutin uuteen kaupunkiin, elämäni ensimmäiseen yksiöön. Käsittelin paljon eroa, olin rikki ja hajalla. Uusi koti tuntui tyhjältä ja elämä epäonnistuneelta.

Helmikuussa rahat olivat loppu ja sinkkuarjen menot kaatuivat päälle. Palasin joululöhöilyn jälkeen taas opiskelujen pariin, tietysti samalla iltapäiväkerhotätinä töitä tehden. Aloin hakea kesäksi töitä tajuttuani, että joudun taivasalle, jollei rahaa jostain tipu myös koulujen kesäloman aikana.

Maaliskuussa avauduin edellisessä blogissani ulkonäköasioista ja siitä, miten toisilla tuntuu olevan oikeus kommentoida muiden ulkonäköä negatiivisessa mielessä. Kävin elämäni ensimmäisillä ja melko varmasti viimeisillä Tinder-treffeillä, niin eksoottinen kokemus se oli. Haikein mielin luovuin lopullisesti ja virallisesti minun ja exäni yhteisestä asumisoikeusasunnosta ja kuittasin näin itseni velattomaksi.

Huhtikuussa auto meni paskaksi. Maksoin itseni kipeäksi, kun yritin saada ajokkiani kuntoon. Tapasin kuitenkin pitkästä aikaa myös ihmisiä, vanhoja ystäviä, ja viihdyin. Sain töissä kuraa niskaan eräältä asiakkaalta syyttä suotta, mutta työstressi nollaantui perheen kanssa pääsiäislomalla.

Toukokuussa vappu toi elämääni uuden miehen ja samoilla vauhdeilla uuden parisuhteen. Olin huikean onnellinen; uusi ihana mies ja kesä tulossa. Lupauduin töihin taas seuraavallekin lukukaudelle pomon kysellessä halukkuudesta jatkaa taas yksi vuosi määräaikaisessa työsuhteessa.

Kesäkuussa alkoikin sitten kesäloma. Olin heti sairaana poskiontelontulehduksessa, jonka jälkeen en muuten olekaan sairastellut pahemmin. Mies lopetti työnsä, laittoi asuntonsa myyntiin ja muutti luokseni pieneen yksiöön. Reissasimme koko kuukauden pikin Suomea, koska molemmat olimme vailla töitä.

Heinäkuu jatkui lomamerkeissä. Vierailimme muunmuassa Tallinnassa. Katsoimme kaikki mahdolliset pesäpallo-ottelut livenä, kävimme Imatralla Itä-länsi-tapahtumassa ja vietimme allekirjoittaneen syntymäpäiviä.

Elokuussa koitti aika palata töihin. Mies alkoi etsiä itselleen työpaikkaa ja minä palasin vanhaan työhöni. Uusi lapsiryhmä osoittautui mukavaksi ja työ oli kaikin puolin leppoisaa aiempiin vuosiin verrattuna.

Syyskuussa loin tämän uuden blogin. Meno vanhalla blogialustalla kärjistyi sellaiseksi mainossotkuksi, että siitä oli päästävä. Blogimuutto oli toki mielessä, jo aiemminkin. Mies sai töitä, tosin ei asuinpaikkakunnaltamme, vaan lähes kahden tunnin ajomatkan päästä. Aloimme etsiä kuumeisesti asuntoa Turusta, minä irtisanouduin töistä ja pakkailin tavaroita muuttoa varten. Kamalan kiireinen ja epävarma aikakausi.

Lokakuu toi mukanaan vielä tiukemman arkihässäköinnin, kun asuimme miehen kanssa eri paikkakunnilla ja ajelimme ees taas muuttotavaroiden tai toistemme vuoksi. Sain tietää, että työi päättyvät virallisesti kuun loppuun. Fiilistelin suosikkikahvilassani persikkajääteen ja pikkusuolaisten herkkujen parissa useana aamuna.

Marraskuussa minustakin viimein tuli turkulainen. Vanha koti jäi taakse pikkuhiljaa ja sitäkin hiljaa itsekseni kriiseilin. Taas yksi elämänvaihe oli takanapäin ”menetettyäni” pitkäaikaisen työni ja vanhan kotiseutuni. Aloin tuntea paineista siitä, että olin työttömänä kotona, kun mies teki pitkää päivää töissä. Koitin suorittaa rästiin jääneitä opintoja ja olla muutenkin hyödyksi. Vietettiin ihan mahtavia läksiäisiä upealla porukalla ja käytiin tuulettumassa messuilla.

Joulukuu on ollut taas suuren muutoksen kuukausi. Aloitin marraskuun viimeisenä päivänä uudessa työpaikassani Postilla. Koko kuukausi on mennyt oppiessa, opetellessa, mokaillessa, väsyneenä, märissä sukissa, säässä kuin säässä. Päivät ovat venyneet töissä pitkiksi ja aikaa on ollut vähän. Mieskin joutui pahaan autokolariin vielä juuri kun elämä alkoi palata uomiinsa. Joulu onneksi antoi pienen huilaustauon kaiken tämän kaaoksen keskelle. Näin perhettä ja sukua, söin kaikkea mitä mieli teki ja lepäsin tekemättä mitään.

Nyt, kun huomenna koittaa se hetki, että vuosi vaihtuu, en oikein osaa kuvailla tätä tunnetta. Tämä vuosi, jos mikä, on ollut helvetinmoista vuoristorataa ja minä olen vain koittanut pysyä kyydissä. Olen laiminlyönyt lähes kaikkia ja kaikkea. Olen eronnut ja löytänyt rakkauden. Olen muuttanut ees taas, irtisanoutunut, aloittanut uuden työn, koittanut opiskella vielä viimeisillä kalkkiviivoilla. Olen sisustanut, haaveillut, kärsinyt. Katsonut aivan liikaa televisiosarjoja ja liikkunut aivan liian vähän. Syönyt kuin pieni porsas, nukkunut välillä kolme- ja välillä kolmetoistatuntisia yöunia.

Olen rakastanut ja tullut rakastetuksi.

Kuten Tommy Tabermann aikanaan kirjoitti: ”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!

Oikein hyvää tulevaa vuotta kaikille!