IBS-potilaana

Tänään heräsin työaamuun tyytyväisenä ja jopa yllättävän levänneenä, vaikka olenkin ollut viime viikot aivan yltiöpäisen väsynyt ja nukkunut lähinnä kaiken sen ajan, jolloin en ole töissä.

Töissä alkoi kuitenkin vatsaa juilia ja muutaman kiireellisen vessareissun jälkeen totesin, että on parempi ottaa asia puheeksi pomon kanssa. Maha ei rauhoittunut, minä en voinut lähteä jakamaan postia kauas kaikista mahdollisista wc-tiloista. Esitin asian suoraan kaunistelematta.

Olen kärsinyt ärtyneestä suolistosta nyt vajaa kymmenen vuotta. Se saapui elämääni osittain perimäni kautta ja osittain paniikkihäiriön sivutuotteena. Välillä on pitkiä aikoja, kun voin todella hyvin ja saatan elää lähes normaalia elämää. Sitten tulee taas kausi, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan.

Tämän päivän olon aiheuttivat todennäköisesti viikonlopun syömiset. Joskus syön tarkoituksella väärin (kiellettyjä ruoka-aineita) ja saan kärsiä. Joskus taas ei ole mitään väliä mitä syön ja saan tuntea senkin nahoissani. Toisinaan maha päättää olla hankala ihan muuten vaan.

Olen viime aikoina todennut, että yhä harvemmat kasvikset sopivat minulle. Saan tuoreista kasviksista aivan järkyttäviä mahakipuja. Koita tässä nyt syödä terveellisesti, kun suolisto karsii pois kasvikset ja valtaosan hedelmistä. Kasvisten keittäminen ei ole auttanut asiaan, vaan oireita ilmenee kaikesta huolimatta.

Voin helposti syödä samana päivänä vaikka mäkkärissä ja hesessä, mutta pala kurkkua ajaa minut koko illaksi vessaan. Tämä on niiiiin turhauttavaa, kun olen tajunnut jonkinasteisen piilevän diabetes-vaaran hiipivän pikku hiljaa lähemmäs tämän jatkuvan lihomisen ja mässäilyn myötä. Haluaisin syödä terveellisemmin, mutta kiellettyjä ovat maitotuotteet, viljatuotteet, kasvikset, hedelmät… Todella ärsyttävää.

Tämä päivä menee nyt kotisohvalla, mutta huomenna olisi päästävä töihin tekemään tämän päivän hommat ja huomiset siihen lisäksi. Myös stressi lisää vatsaoireita, joten mielen pitäisi pysyä tyynenä… Hah.

Hullunmyllyä

Viimeinen vuosi on ollut aikamoista hullunmyllyä. Viime vuoden toukokuussa aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja kesäkuussa hän muutti luokseni Ylöjärvelle. Olin sen kesän lomautettuna, mies työttömänä. Palasin töihin elokuussa, mies sai syyskuussa töitä Varsinais-Suomesta. Irtisanouduin töistä, aloin hankkia uutta luotettavampaa autoa ja mies ravasi Turussa etsimässä meille asuntoa. Asunto löytyi ja mies muutti sinne minun vielä suorittaessani työsopimustani loppuun. Marraskuun alussa olin vapaa muuttamaan miehen perässä Turkuun.

Muutto vei mehut, niin kuin muutot aina. Ajattelin levätä, mutta jo marraskuun lopussa aloitin uuden työn Postissa. Uusi työ uudella alalla, kokemattomuuden tuomat virheet, joulukorttirumba ja pakettien jäätävä määrä saivat tämän postilaisen pään pyörälle. Päivät venyivät ja venyivät, jotta sain postit ihmisten laatikoihin. Ylityöt eivät olleet pakollisia, mutta ajatus kasaantuvista edellisten päivien posteista ja periaate siitä, että ihmisten kuuluu saada postinsa ajoivat eteenpäin. Mies sai moottoritiellä rekan kylkeensä ja olin vähällä menettää kaiken. Jouluna lomailtiin aivan pakolliset pyhät, eikä yhtään enempää.

Joulun jälkeen opettelin pikaisella aikataululla pari uutta jakopiiriä. Ajoin pari kertaa ojaan, kolarin ja pelkäsin kuollakseni, että jotain vakavampaa sattuu liukkailla maaseututeillä. Mies ajoi pitkiä työmatkoja lukuisina pimeinä aamuina. Alettiin puhua ikiomasta kodista vuokrakämpän sijaan. Jouduin sairaalaan vatsakipujen takia ja makasin tiputuksessa pelko perseessä. Kivun syy ei selvinnyt veri- eikä virtsakokeissa, ei tietokonetomografiassa eikä ultrassa. Pääsin kotiin toipumaan.

Päätin hakea opiskelemaan, sillä alanvaihto oli ollut mielessä jo kauan. Osallistuin korkeakoulujen yhteishakuun ja pääsykokeita odotellessa kilpailutettiin asuntolainaa tarjoavia pankkeja. Käytiin asuntonäytöissä ja ostaa päräytettiin omakotitalo. Paperishow vei ikuisuuksia ja töistä oli otettava vapaata kuntokartoitusta ja pankkiasioita varten. Nimet saatiin papereihin ja muuttoa alettiin valmistella. Lukuisia soitteluita sähkö-, netti-, jätehuoltoasioissa.

Anoin töistä kaksi palkatonta viikkoa lukulomaa pääsykokeita varten. Ekasta viikosta lomaa jäi 3 päivää, kun kahtena päivänä minut hälyytettiin töihin. Samalla tehtiin muutto kolmiosta omakotitaloon. Yritin lukea pääsykokeisiin minkä kerkesin, mutta uusi koti vei suurimman osan ajasta. Siivottiin vanhaa kotia, palauteltiin avaimia ja järjesteltiin tavaroita paikoilleen. Kutsu ensimmäisiin pääsykokeisiin saapui.

Palkaton vapaa töistä ja suorittamaan koetta toukokuussa. Parin viikon tauko ja toinen koe kesäkuun puolella. Koti ja piha vaativat oman aikansa. Ruoho on leikattava, eivätkä verhot käyneet vanhoihin tankoihin. Huonekaluja on osteltu ja rahastosijoittaminen pankin kanssa sovittu. Koitan lopettaa vanhat tilini, mutta se ei onnistu. Tarvitaan lukuisia allekirjoituksia ja hälyytän jopa isän pankkiin allekirjoittamaan nimensä vanhan autolainan uuteen takauspaperiin. Miehen auto vaatii huoltoa ja vakuutuslaskuni on yli 600e. Ahdistun.

Heinäkuussa mies lomailee pari viikkoa. Minä painan lomatonta kesää töissä, jossa kaikki muut ovat vuorollaan lomalla. Koitan ajatella rahaa ja nauttia samalla kauniista kesäpäivistä. Kotiin tullessa nukahdan sohvalle.

Täytän ensi perjantaina 30.

 

Kevätväsymys

Jotenkin sitä ajatteli, että kun kevät koittaa, olokin virkistyy. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja olenkin löytänyt tähän useamman syyn omassa toiminnassani.

  1. Työpäivät ovat liian pitkiä. Sopimuksessa lukee 7h/päivä, mutta kyllä puhutaan 10h, jopa ylikin, kestävistä työpäivistä.
  2. Nukun liian paljon päiväunia, jotka venyvät, koska olen väsynyt päivisin. Pitäisi sinnitellä yöunille asti, jotta päiväunet eivät verottaisi yöunia.
  3. Aurinko tuo mukanaan sen, että meillä on asunnossa aivan helkkarin kuuma koko ajan. Tuskahiessä ei saa nukuttua.
  4. Mies on ollut yövuorossa ja tämä on sotkenut myös minun rytmiäni. Nukkumaankäynti venähtää ja uni tulee yksin huonommin.
  5. Töiden lisäksi stressiä ja päänvaivaa aiheuttaa myös talokauppahommat ja niiden mukanaan tuomat yölliset pohdiskelut. Ei tule uni silmään.

Pidennetty viikonloppu tulee tarpeeseen. Suuntaamme viikonlopuksi Lappeenrantaan vanhempieni luokse, enkä aio muutamaan päivään laittaa rikkaa ristiin.

Maaliskuuta kohti

IMG_20180209_170910_281.jpg

Kun arki koostuu pitkälti työjutuista (työlounaista) ja kotona rötväämisestä, ei oikein aina pysy edes kärryillä mikä päivä tai viikko on kyseessä. Kuukauden kohdalla olen sentään vielä kartalla ja odotankin jo malttamattomana maaliskuun vaihtumista.

Tämän hetkiset aurinkoiset, mutta helkkarin kylmät kelit eivät vielä tunnu keväältä, mutta pian se kevätaurinkokin alkaa lämmittää. Tuossa oli jo muutama työpäivä, jolloin jokainen postilaatikon kansi ei ollut jäätynyt kiinni. Toivoa siis on.

Kevätkuukaudet tulevat täyttymään näiden perustoimintojen lisäksi myös opiskeluhaaveista, kun yhteishaku taas maaliskuussa alkaa. Lisäksi tänään pankkitädin kanssa käyty lainaneuvottelu sai myös orastavat talohaaveet taas putkahtamaan pintaan. Ehkä meillä vielä jossain kohtaa on oma koti.

Esimieheni on näyttänyt vihreä valoa sille, että saisin pääsykoelukulomaa joskus huhti-toukokuussa. Kieltämättä tässä alkaisi kaivata jonkinlaista vapaa-aikaa lomailun muodossa. Aiemmissa töissä olen tottunut talvilomaviikkoon, joka monella on juuri nyt meneillään. Kärsin vierotusoireista, kun en saakaan joka helmikuista lomaviikkoa.

Mies oli töissä viikonlopun ja minä teen lähes päivittäin ylitöitä viikolla. Iltaisin katsellaan usein joku elokuva ja mennään nukkumaan. Eilen olin sängyssä lukemassa jo illalla ennen puolta kahdeksaa. Väsymys on ollut kova, samoin jatkuva iltanälkä. Kokoajan pitäisi olla mäyssäämässä jotakin. Toivottavasti tämä on kuitenkin sidonnaista vuodenaikaan ja tilanne korjaantuu kevään myötä.

Suuret haaveet tarvitsevat toteutuakseen aikaa ja energiaa. Kun unelmia lähdetään tavoittelemaan, ei enää ole aikaa jatkuvalle väsymykselle ja loikoilulle. Silloin seulotaan jyvät akanoista.