Vauva vyöhyketerapiassa

Viime aikoina on kohistu uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan vyöhyketerapia voi tuoda helpotuksen vauvan koliikki-itkuun. Tutkimuksen mukaan miltei puolella mukana olleista vauvoista oireet loppuivat ja muillakin helpottuivat. Koliikki-itkun lisäksi vyöhyketerapia vähensi vauvojen levottomuutta ja kehon jännitystiloja.

Meillä ei voida ehkä suoranaisesti puhua koliikista, sillä sen määritelmänä käytetään ”vähintään kolme tuntia itkua, vähintään kolme kertaa viikossa, vähintään kolmen viikon ajan”. Meillä itku on satunnaisempaa, painottuu usein kuitenkin iltoihin ja tuntuu selvästi juontavan juurensa mahavaivoista: ilmasta mahassa, ummetuksesta ja välillä runsaaksikin äityvästä pulauttelusta, nieleskelystä ja hikkailusta.

Päätimme kuitenkin kokeilla vyöhyketerapiaa, sillä moni tuntui sillä saavan apua itkuisuuteen, mahavaivoihin ja mikä tärkeintä, huonoihin yöuniin. Kun tarpeeksi on huudettu ja valvottu, on valmis koittamaan mitä tahansa helpottaakseen pienen oloa.

Ensimmäinen käynti oli aika kauheaa katsottavaa. Ei sillä, että vyöhyketerapeuttimme oli aivan ihana persoona ja hoiti vauvaa hellästi heijastealueiden kautta, sylitteli, rauhoitteli ja kehui. Ainoa vaan, että vauva huusi suoraa huutoa koko 45 minuutin session ajan. Kuulemma ensimmäinen käynti on usein itkuinen, kun kehon kipupisteitä auotaan. Silti äidillä meinasi nousta kyynel silmään, kun edes tutti ei tuonut lohtua vauvalle.

Toinen kerta sujui hieman paremmin ja kolmas kerta vielä hiukan paremmin. Selkeästi huomasi eron siinä, että vauva ei enää itkenyt kuin muutamaa kipeää aluetta hoidettaessa. Meillä ongelma-alueena oli vatsa ja suolisto sekä lantionalue ylipäätään. Sitä hoidettiin muunmuassa jalkapohjien kautta. Myös hartiat ja niska olivat kipeitä alueita ja alaselkäkin tuntui olevan jumissa. Moniin kipualueisiin voi löytyä selitys alatiesynnytysyrityksestä, jossa vauva joutui ahtaalle, imukuppivedosta, joka meni pieleen ja lopulta sektiosta. Eri synnytystavat aiheuttavat eri tyyppisiä oireita ja meillä synnytystapoja kerättiin koko sarja. Ei siis ole ihme, että kolmannellakin kerralla vauva aristi toisen puolen jalkaa, toisen puolen hartiaa ja koko lantionaluetta.

Vaikka vyöhyketerapia ei ainakaan kolmella käyntikerralla saanut ratkaistua meidän kaikkia ongelmiamme, nukkui vauva terapiasession jälkeen pitkään ja usein seuraava kakkakin tuli helpommin. Pahimmat kipuitkut vähenivät kerta kerralta ja saimme vinkkejä myös kotona tehtäviin hierontoihin.

Tämä postaus ei ole maksettu mainos tai yhteistyö millään muullakaan mittakaavalla, vaan meidän perheen kokemus, joka tuntui olevan jokaisen euron arvoinen, vaikkei kivuttomuutta täysin saavutettukaan. Meillä vatsavaivoihin liittyy todennäköisesti ongelma oikean korvikkeen löytymisessä. Tällä hetkellä mennään sillä, joka on tähän mennessä parhaiten sopinut. Uskon, että pieni suolisto kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia ja pian voi olla, että vauva sietääkin nykyistä korviketta yhä paremmin.

Omakotitalon mukanaan tuomaa

 

Piakkoin on alkamassa ensimmäinen talvi omakotitaloasujana. Suhteellisen pihalla asioista olevana, vuosia kerrostalossa asuneena sitä joutuu pohtimaan asioita ihan uudelta kantilta.

Täytyy miettiä autojen lämmitysratkaisut. Meillä onneksi on paikat molemmille autoille pihassa ja lämppärijohdotkin saa kohtalaisen pienellä vaivalla viriteltyä. Tänään ostettiin kellokytkimet ja ulkojatkojohto.

Täytyy varautua siihen, että aamulla viiden aikaan töihin lähtiessä piha saattaa olla lumen vallassa. Meillä on kapea käytävämäinen pihaanajo, jossa on oven edessä pieni sivuhaara, jossa autoni on tähän asti ollut. Lumien tultua en taida saada enää taitettua autoani sille paikalle, vaan joudumme parkkeeraamaan automme peräkkäin. Siitä seuraa sitten se ”kumman täytyy lähteä aikaisemmin, laittaa auton taimmaiseksi”.

Ylipäätään koko torppa pitäisi saada jollain keinolla lämmitettyä. Öljy on tilattu ja toimitettu säiliöön, mutta öljykattilan kanssa on ollut pientä hankaluutta. Onneksi varalla on ilmalämpöpumppu ja sähkölläkin saa veden lämmitettyä, jos paniikki iskee.

Kuinka paljon ihminen tarvitseekaan kaikkea puutarhavehjettä! Lumenluontivälineet puuttuvat täysin, sillä vasta saatiin hankittua jatkovarrellinen oksasaha ja puoliksi mädäntyneet omenat odottavat pitkin pihaa muumioitumista, kun ei ikinä kerkeä/jaksa niitä kerätä. Mihin ne edes laittaa, kun ei ole kompostia?

Piti tyhjentää loppukesästä tuo lehtikasa tuolta puukehikosta. No siellähän se on, kun ei ole saanut aikaiseksi vuokrata peräkärryä. Mikäs sen mukavampi kuin edellisten asukkaiden puutarhajätteet. Lisäksi varasto, autokatos ja vaja kaipaavat siivoamista, sillä nekin ovat täynnä edellisten asukkaiden tavaroita. Tokikin heillä oli lupa ne tänne jättää. Varmaan tartteis noi puutarhakalusteet ja grillikin siirtää tuosta säiden armoilta jonnekin sisätiloihin. Autokatokseen ei pääse ajamaan, kun katoksessa könöttää vanha keittiökalusto mikroineen, ruohonleikkuri, fillarit…

Talon toimivuudesta pakkasilla ei ole mitään tietoa. Onko täällä tolkuttoman kylmä? Maksaako lämmitys maltaita? Riittääkö lämmin vesi? Jäätyykö putket? Onko hiekkapiha yhtä liejua? Tuuleeko jokaisesta ikkunanraosta? Olisi ehkä ollut järkevää hankkia takkasydän vanhaan takkaan nyt ennen talven tuloa. Piipunhattukin puuttuu.

Innolla tässä jo talvea odottelee.