Tasan kaksi viikkoa ensimmäiseen koulupäivään

Asia, joka vielä äskettäin tuntui kaukaiselta, on nyt parin viikon päässä. Ihan tuossa noin. Lähellä. Aloitan monimuoto-opinnot täynnä intoa, vaikka minua on jo toppuuteltu etukäteen siitä, miten hajoan ryhmätehtäviin ja tentteihin ja miten en pysty sekä työskentelemään että opiskelemaan täysipainoisesti ja miten vähintään oma henkilökohtainen elämäni ajautuu mittavaan kriisiin tämän typerän projektin vuoksi.

Voi olla. Voi myös olla, että saan 3,5-4 vuoden päästä itselleni uuden ammatin. Voi olla, että näillä työmarkkinatilanteilla sellaisestakin on vielä jotain hyötyä. Ehkä työllistyn helpommin, ehkä ensimmäistä kertaa nautin työstäni, ehkä uusi koulutusala mahdollistaa paremmin työskentelyn IBS:n kanssa. Mene ja tiedä.

Ehkä saan burnoutin, potkut ja jään rahattomaksi tyhjän päälle. Ehkä mies lähtee kävelemään, kun keskityn vain taloushallintoon, ehkä lusmuilen kurssista toiseen enkä koskaan valmistu. Mene ja tiedä.

Faktaa on kuitenkin se, että aion yrittää, teen parhaani ja se saa luvan riittää. Jos käteen ei jää muuta, niin ainakin opiskelijakorttialennukset, opiskelijaterveydenhuolto ja perusteltu syy vaihtaa työpaikalla kevyempiin hommiin. Kyllä siinä on jo ihan tarpeeksi plussia tälle projektille.

Pääsykokeet

Eilen koitti pääsykoe nro 1 -päivä. Aamujännitys oli huipussaan tällaisella stressaavalla ja paniikkihäiriöisellä yksilöllä, mutta onneksi selvisin kuitenkin koululle koetta varten. Osallistujia monimuotosuoritustavan kokeeseen oli yllättävän paljon. Parin viikon päästä päiväopintoihin tähtääviä on varmasti vielä rutkasti enemmän. Jännittää saa siis ihan loppumetreille asti.

Asioita, joita kummastelin pääsykokeessa:

  • Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa se oma nimi ja hetu jokaiseen koepaperiin?
  • Miten joillakin kokeeseentulijoilla ei ollut edes kynää mukana?
  • Jos kassit pyydetään jättämään ovensuuhun, miksi ne silti viedään koepaikalle?
  • Jos kassi jäi ovenpieleen niin miksi siellä täytyy rampata kokoajan hakemassa jotain?
  • Kuinka isot eväät oikeasti tarvitaan kahden max kahden tunnin kokeeseen?
  • Ovatko kaikki ihan väjökkejä?

 

Koe sujui ihan kivasti, vaikkakin essee oli tietysti englannin kielisestä aineistosta täsmäkysymys. Sain sentään jotain vastattua. Matikantehtäviin koitin panostaa, sillä niistä saadut pisteet kerrotaan loppupisteissä kahdella. Koitin myös taktikoida monivalinnoissa, sillä vääristä vastauksista sai miinuspisteitä, kun taas vastaamatta jättämisestä ei rangaistu.

Yllättävän moni poistui kokeesta jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kun vihdoin sai ekaa kertaa palauttaa koepaperin. Itse lähdin tunnin kohdalla ja vielä sinne jäi ahkeria puurtajia.

Tulokset saapuvat kesäkuun loppuun mennessä, 45 otetaan, joten määrä ei ole kovinkaan iso. Useampi sata vaikutti kuitenkin olevan yrittämässä kouluun pääsyä. Jään odottelemaan toista koetta ja lopullisia pistemääriä.

Viimeaikaisia tapahtumia

Olen ollut jokseenkin blogipimennossa viime päivät, sillä kannettava tietokoneeni päätti mennä totaaliseen juntturaan. Jouduin palauttamaan tehdasasetukset, jonka seurauksena menetin kaikki ne tiedostot/kuvat, joita en ollut ehtinyt varmuuskopioida mihinkään. Onneksi valtaosa kuitenkin säästyi. Nytkin blogin kirjoittaminen on hankalaa, sillä kone on todella hidas ja kursori päättää jatkuvasti hyppiä milloin mihinkin kohtaan valmistuvaa blogitekstiä.

Koko elämä on ollut yhtä muuttoa, pakkaamista, purkua, siivousta, töitä ja pääsykokeita. Pieni muutos siihen saatiin, kun perjantaina valmistui vanhan asunnon siivous ja tänään kävin palauttamassa avaimet uusia asukkaita varten. Yksi huoli vähemmän siis.

Lauantaina kävästiin pikavisiitillä Tampereella moikkaamassa kavereita ja katsomassa pesäpalloa. Kiva irtiotto arkeen, vaikkakin kovin lyhyt sellainen.

Tämä viikko menee vapaalla kotosalla. Otin viikon lukulomaa töistä, sillä pääsykokeet odottavat jo ihan nurkan takana, eikä tässä muuttohulinassa ole saanut mitään luettua. Jos nyt sitten tulisi treenailtua prosenttilaskuja ja perehdyttyä annettuihin aineistoihin.

Pääsykoeaineistoriesa

Juuri kun on ehditty ostaa talo ja alkaa suunnitella muuttoa, niin ilmoille pärähtää liiketalouden pääsykoemateriaalit. Hyvä ajoitus.

Tänä vuonna materiaaleina ovat Viking Linen vuosikertomus vuodelta 2016 ja englannin kielinen nivaska otsikolla: ”Value creation through the integration of sales and marketing: SMARKETING”.

Luettuani pikaisesti läpi vuosikertomuksen, on oloni kaksijakoinen. Itse kertomusosuus vaikuttaa kohtuullisen iisiltä. Sen sijaan tilinpäätös tuo harmaita hiuksia. Kuinka tarkasti tilinpäätöksen numeraaliset osuudet tulee osata?

Tiedossa on, ettei kuvioiden ja taulukoiden numeroita tarvitse osata ulkoa, niiden sisältämää tietoa tulee vain osata käyttää tekstitiedon tukena. (Eli täytyy osata ulkoa :D) Tilinpäätösluvut eivät kuitenkaan ole taulukoissa tai kuvissa.

Koe tulee sisältämään kirjoitelman, väittämiä ja matemaattista osaamista ja loogista päättelyä mittaavat monivalinnat. Olen vastaavan kokeen käynyt tekemässä 2012, kun Kela pakotti tekemään elämässä edes jotain. Silloin jäin kolmen pisteen päähän opiskelupaikasta. Nyt aineisto tuntuu hankalammalta.

Kun lisätään se, etten osaa englantia kovinkaan hyvin, etenkään liiketalouden alan kapulakielisanastoa, voi vain todeta, että voi helvetti!

IMG_20180422_142958.jpg

Kiireistä arkea

Tuntuu, että kaikki päivät vierii käsistä ennen kuin huomaakaan. Blogiin tekisi mieli päivitellä asioita, utta se vaatisi sitä ylimääräistä aikaa ja hiukan keskittymistä. Tällä hetkellä viikot menevät pitkälti töissä,sohvan pohjalla tai nukkumassa. Viikonloppuna otimme miehen kanssa pienen irtioton arjesta ja hoidimme parisuhdetta hotellilomalla. Nyt jaksaa taas ankeaa ja harmaata arkea.

Sain viime viikolla päätökseen avoimen yliopiston opinnot. Viimeinen essee palautui Moodleen ja odottelen arvosanaa esseestä ja kurssista. Sitten kasassa on kasvatustieteiden perusteiden lisäksi myös journalistiikan ja viestinnän perusteet. Älkää antako minun ottaa enää yhtään enempää opintoja työn ohelle!

Viime perjantaina töihin päästessä alkoi kummallinen etova olo, joka vain paheni pahenemistaan, kunnes oli aivan pakko lähteä kotiin potemaan. Työtoverit joutuivat kohtalaiseen kuseen, kun joutuivat tekemään omiensa lisäksi myös minun työni, mutta joten kuten siellä oli selvitty.

Tein itselleni linkedinprofiilin vain huomatakseni, ettei minulla mitään työelämäkontakteja ole. Tai on, mutta ne henkilöt eivät moisia palveluita käytä. Ajattelin aktivoitua tuollakin saralla ennen mahdollista uudelleenkouluttautumista. Maaliskuussa olisi tarkoitus hakea taas koulun penkille ja näillä näkymin ihan lähiopetukseen. Myös monimuoto-opinnot ovat pyörineet mielessä, mutta jotenkin ne arveluttavat. Nykyinen työ on sellaista, etten jaksa sen ohella opiskella ja pelkät monimuoto-opinnot ilman työtä tuntuvat omituiselta ajatukselta. Kaipaan ihmiskontakteja!

Ensi viikonloppuna äiti ja isä tuleavt käymään Turussa ensimmäistä kertaa sitten meidän muuton. Mukavaa vaihtelua ja kiva nähdä tuttuja kasvoja.

Vanhalla kodilla

2017-11-14 13.05.04.jpg

Eilen ajoin Turusta vanhalle kodille. Olin tilannut kaatopaikkakuljetuksen Repsikka-palvelulta, jotta sain pois nurkista rikkinäisen pyykkitelineen, kanin syömän sohvan, auringossa kulahtaneen terassipöydän, ex-mieheni exän sotkemat tuolit ja käsiinhajoavan opiskeluaikaisen kirjahyllyn.

Vanha koti näytti tyhjältä, yksinäiseltä ja hylätyltä. Sen lisäksi, että se oli likainen ja pölyinen sekä aivan täynnä kaninkarvapalloja. (Miellyttävä yllätys paljastui sohvan alta.)

Kamppeet saatiin nosteltua pakettiautoon, joka suuntasi kaatopaikalle. Itse lähdin samalla ovenavauksella palauttamaan yliopiston kirjastoon toisiksi viimeisen esseen lähdekirjallisuutta. 10/11 esseetä tehty ja pian journalistiikan ja viestinnän opinnotkin ovat ohi. Kaikki muuttuu; koti, työtilanne, opiskelut… Ja minä niiden mukana.