Kun tulot puolittuvat – puhetta rahasta

Tänään on vuorossa hiukan puhetta rahasta, joka valitettavasti on vieläkin liian suuri tabu yhteiskunnassa. Olen aina puhunut avoimesti siitä, miten paljon saan palkkaa, paljonko kulutan ja paljonko saan säästettyä. Tilanteeni muuttui alkusyksystä jälleen, kun aloitin päätoimisena opiskelijana monimuotokoulutuksessa AMK:ssa. Jotta minulla olisi aikaa opiskella päiväopiskelijoiden tahtiin ja valmistua tavoiteajassa tai nopeamminkin, täytyi minun pudottaa työtunteja aika reippaalla kädellä. Niinpä teen enää 20 tuntista työviikkoa.

Käytännössä homma toimii niin, että teen töitä neljänä päivänä viikossa. Tunnit jakautuvat näille neljälle päivälle hiukan epätasaisesti, sillä tarve töissä on toisina päivinä suurempi kuin toisina. Jokainen työpäiväni alkaa kuitenkin klo 6.15. Lopettelen työpäiväni kello kymmenen ja yhden välillä, paitsi jos joudun jäämään ylitöihin. Palkkaa tästä 20h/vk+lisätyöt kertyy n. 1000€/kk. Tämän lisäksi saan kuukausittaista avustusta vanhemmiltani n. 200€/kk. Tämä on jäänne opiskeluajoilta. Sain päätöksen siitä, että olen oikeutettu opintotukeen, mutta tämän vuoden tienestini ovat liian korkeat, jotta voisin vielä nostaa sitä. Minulla on myös oikeus nostaa opintolainaa, mutten ole siihen vielä tarttunut.

IMG_20180914_080420_589

Menopuolella sitten puolestaan onkin näitä ihan perus juttuja. Keväällä ostettu talo ja sen mukanaan tuoma asuntolaina, ovat suurimpia menoeriä. Lisäksi minulla on hiukan jäljellä vanhan autolainan lyhennystä. Vanhan opintolainan olen onneksi maksanut jo pois. Kuukausittaisia kuluja ovat vakuutusmaksut, kotiin liittyvät maksut, kuten sähkö, vakuutus, lämmitysöljy, jätehuolto, vesimaksut ym. Näitä olemme mieheni kanssa jakaneet. Lisäksi meillä molemmilla on autot, sillä työmatkamme ovat pitkiä. Auto tuo roimasti kuluja, mutta helpottaa arkea.

Perusasioihin menee rahaa: ruokaan, lääkkeisiin, lemmikkeihin, vaatteisiin, hygieniaan. Meillä on myös tv-palveluja, nopea nettiliittymä, puhelimet, muutamia lehtitilauksia yms. On asioita joista ei tingitä, kuten nopea netti, joka on edellytys sille, että pystyn suorittamaan opintoni kotoa käsin.

Kun minulla oli vielä täysipäiväinen työ rahaa kului paljon reissaamiseen, ravintoloihin ja kahviloihin, vaatteisiin, sisustukseen, kosmetiikkaan, elokuvalippuihin, kirjoihin… Nyt kun tuloni puolittuivat, on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä karsimaan menoja. Ensimmäisenä lähti valtaosa lehtitilauksista, jokavuotinen talviurheilukanavapaketti, kuntosalijäsenyys ja nettishoppailu. Seuraavaksi aion tarttua aihepiireihin ruoka ja vaatteet.

Tietynlainen nuukailu on ihan mukavaa vaihtelua, kun kyseessä on toivottavasti väliaikainen tilanne. Lisäksi enne kärsi minkään asian puutteesta, eli ei tarvitse asua sillan alla ja syödä roskiksista. Plussana toki vielä se, että miehellä on vakityö ja kohtalaisen hyvät tulot, joten voin vipata häneltä, jos hätä iskee. Meillä molemmilla on omat rahat, muttemme laske tarkalleen mitä kukakin maksaa. Vakaa tarkoitukseni on karsia kulujani niin, että pärjään omilla tuloillani myös tämän opiskeluajan. Kulutuksessani on sen verran ilmaa, että aika paljon saa karsittua kohtalaisen pienellä vaivalla. Ongelmaksi ovat muodostuneet budjettini mukaan aivan viime metrit. Kuinka saada tilanne noin -100€/kk vähintään plusmiinus nollaan. En aio karsia rahastosijoituksistani, joka toki olisi helppo tie saada tulos plussalle, vaan tingin muista asioista.

Tällaisten asioiden parissa täällä kamppaillaan. Muilla menossa nuukailuvaiheita tai halu karsia kulutuksesta?

IMG_20180918_131334_111

 

Resupekasta bisnesnaiseksi

Kun ihminen on vuosia pukeutunut revittyihin farkkuihin, nahkatakkeihin, huppareihin, käppiin, kollarihousuihin, printti- ja tekstipaitoihin sekä kämäisiin työvaatteisiin, muodostuu ongelma siinä vaiheessa, kun tajuaa alkaneensa opiskella uutta alaa, jossa jonkinasteinen tyylikkyys olisi suotavaa.

Ensimmäinen lähiopetuskerta toi mukanaan vaatekriisin, jota lähdin ratkaisemaan tyköistuvilla farkuilla, paremman väen t-paidalla (pitkiä, kukkakuvioita, satiinia…) ja neuletakilla, joka korvaa kauhtuneet bändihupparit aika kivasti olematta kuitenkaan vielä jakkutakki.

Hiukset tuli kammata hiukan tarkemmin, ei vain suurpiirteisesti. Laitoin ekaa kertaa vuoteen korvakorut ja rannekorun sekä vaihdoin kuluneet Adidaksen Superstar-kengät viininpunaisiin tennareihin. Ostetuksi tulivat myös ruskeat nilkkurit, jotka näyttivät jo vähän bisneskengiltä.

IMG_20180825_175745_324.jpg

Satunnaisesti tällainen minulle normaalista poikkeava pynttäytyminen on ihan hauskaa, mutta en ole vielä sisäistänyt täysin sitä, että mikäli aion alan hommiin suunnata, tulee minun laittautua joka päivä. Vaatteiden, hiusten ja korujen lisäksi tässä on alettava opetella meikkaamista, sillä tähän päivään mennessä nekin kokeilut ovat auttamatta liian vähäisiä. Etenkään kestävän meikkipohjan teosta ei ole pienintäkään havaintoa.

Onneksi koulussa ei vielä olla niin tarkkoja ulkonäköseikkojen suhteen, mutta asiakkaille haluan kyllä antaa itsestäni siistin ja asiallisen vaikutelman. Vielä on aikaa oppia ja opetella uutta tälläkin saralla.

IMG_20180823_075700_836

Lyhennetty työviikko ja vadelmakola

Argh! Kirjoittamiselle ei taas tunnu olevan hetken vertaa aikaa. En olisi ikinä arvannut miten paljon aikaa opiskelu vie ihan vaan siitäkin syystä, että tehtävänannot ovat niin epämääräisiä, ettei kukaan ryhmästä tunnu tietävän mitä hittoa pitäisi tehdä!

Oman aikansa tietenkin vievät myös extempore-toteutetut viikonloppureissut Tuurin kyläkauppaan, Seinäjoen Sokos hotelli Vaakunaan ja Ähtärin eläinpuistoon. Instagramissani olikin hiukan maistiaisia pandojen bongailusta.

Aloitin tänään vihdoin ja viimein lyhennetyt työviikot, eli teen Postille enää 20h/vk. Samalla tosiaan siirryin jakelusta pelkkään lajitteluun ja tietsikkahommiin. Vastaan jatkossa mm. arvoposteista ja osoiteselvityksestä. Lisäksi minulle tulee kuulumaan jonkin verran kauppojen pullohyllytystä. Meidän posti tekee nykyisin Sinebrychoffin kanssa yhteistyötä hyllyttämällä heidän tuotteitaan kaupoissa. Ensimmäinen neljän tunnin lyhyt työpäivä oli vajaa 7h pituinen… Että se siitä sitten!

Hyllyttäessä pulloja huomasin, että markkinoille on tullut uusi Coca-Cola Vadelma Zero Sugar. Sitä piti työpäivän jälkeen käydä kauppareissulla nappaamassa pullo testiin. Valitettavasti aika kovassa kolakoukussa elävänä täytyy yrittää vähentää edes sokerillisten kolajuomien juontia. Vadelmakola on jopa omaan makuuni ihan miellyttävän makuista. Niin kuin normikokis, mutta vadelmainen jälkimaku.

Tällä viikolla onkin kiirusta tiedossa, sillä kouluhommia pitäisi saada eteenpäin ennen torstain ja perjantain lähiopetuskertoja. Lisäksi saamme viikonloppuna vieraita, joita varten täytyy todellakin tehdä ”HIEMAN” järjestelyjä ja siivouksellisia toimenpiteitä tässä lukaalissa, joka on ollut viime viikot enemmän ja vähemmän oman onnensa nojassa.

Sellaisia kuulumisia tänne, mites muilla on viikko lähtenyt käyntiin?IMG_20180830_205310_416.jpg

 

 

Ensimmäiset lähiopetuspäivät

Hartaudella odotettu liiketalouden monimuoto-opiskelu pyörähti käyntiin eilen. Viime aikoina työ on maistunut aikalailla puulta ja elämään on kaivannut uusia haasteita, ihmisiä ja lisää sisältöä. Kaikkea tätä sain rutkasti näiden kahden lähiopetuspäivän muodossa.

Jokainen koulun aloitus on omalla tavallaan jännittävä. Vaikka takana on jo yksi AMK-tutkinto ja suoritetut perusopinnot kahdella eri alalla avoimessa yliopistossa, oli torstaiaamuna perhosia vatsassa. Löydänkö paikkani? Sovinko joukkoon? Olenko ainoa alanvaihtaja liiketalouden ammattilaisten joukossa?

Ensimmäinen päivä oli orientoitumista opiskeluun, työskentelymenetelmiin ja -alustoihin. Ilmoittauduimme kursseille, tutustuimme toisiimme, keskustelimme lounastauon ajan uusien opiskelutovereiden kanssa. Noin viidenkymmenen uuden opiskelijan taustat olivat hyvin vaihtelevia. Osalla oli aikaisempia opintoja alalta niin paljon, että he saattoivat hypätä suoraan ylemmälle vuosikurssille. Osa vaihtoi alaa itseni tavoin, osa haki lisää ammattitaitoa ja uusia mahdollisuuksia liiketalouden kentällä.

Oli mukava huomata, että joukkoon mahtui todella laajalla skaalalla ihmisiä. Ikäjakauma oli kattavampi kuin olin ennalta ajatellut ja esittelyissä paljastui mitä hienompia ja erilaisempia titteleitä ja työuria. Mikä rikkaus onkaan tutustua ja jakaa opiskeluaika tuollaisen porukan kanssa!

Tänään siirryttiin jo suoraan opintojen maailmaan työyhteisöviestinnän ja markkinoinnin kautta. Päivän pääteemana oli brändi. Saimme myös pienen maistiaisen pian alkavasta yritystoiminnan jaksosta, jossa suoritamme ensin kansantalouden osion.

Sekä opiskelijat että opettajat tuntuivat olevan hiukan kesäterässä, vaikkakin innostusta riitti puolin toisin. Oppimisalustan tehtävät selkiytyvät ja ohjeistukset täsmentyvät lähipäivinä, ja minunkin on helpompi orientoitua opiskeluun. Aion nimittäin hyväksilukea jo heti alkuun pari kurssia, ruotsi ja viestintä, joista viestintä valitettavasti on yhdistetty aika tiiviisti minullekin pakolliseen markkinoinnin kurssiin. Pieni epäselvyys tehtävien jakautumisesta näiden kahden kurssin välillä sotkee ajatuksiani, sillä en halua tietenkään osallistua hyväksilukemani kurssin asioihin. Etenkin, kun innokkaana pikkuopiskelijana menin jo ilmoittamaan itseni Satakunnan AMK:n verkkokurssille, joka käsittelee henkilöverotusta.

Summa summarum. Opiskelu on kivaa, ruotsin saa hyväksiluettua ja porukka on leppoisaa. Mikäs tässä ollessa ja ensi viikon matematiikan lähtötasotestiä odotellessa.

FB_IMG_1532800865554

Tasan kaksi viikkoa ensimmäiseen koulupäivään

Asia, joka vielä äskettäin tuntui kaukaiselta, on nyt parin viikon päässä. Ihan tuossa noin. Lähellä. Aloitan monimuoto-opinnot täynnä intoa, vaikka minua on jo toppuuteltu etukäteen siitä, miten hajoan ryhmätehtäviin ja tentteihin ja miten en pysty sekä työskentelemään että opiskelemaan täysipainoisesti ja miten vähintään oma henkilökohtainen elämäni ajautuu mittavaan kriisiin tämän typerän projektin vuoksi.

Voi olla. Voi myös olla, että saan 3,5-4 vuoden päästä itselleni uuden ammatin. Voi olla, että näillä työmarkkinatilanteilla sellaisestakin on vielä jotain hyötyä. Ehkä työllistyn helpommin, ehkä ensimmäistä kertaa nautin työstäni, ehkä uusi koulutusala mahdollistaa paremmin työskentelyn IBS:n kanssa. Mene ja tiedä.

Ehkä saan burnoutin, potkut ja jään rahattomaksi tyhjän päälle. Ehkä mies lähtee kävelemään, kun keskityn vain taloushallintoon, ehkä lusmuilen kurssista toiseen enkä koskaan valmistu. Mene ja tiedä.

Faktaa on kuitenkin se, että aion yrittää, teen parhaani ja se saa luvan riittää. Jos käteen ei jää muuta, niin ainakin opiskelijakorttialennukset, opiskelijaterveydenhuolto ja perusteltu syy vaihtaa työpaikalla kevyempiin hommiin. Kyllä siinä on jo ihan tarpeeksi plussia tälle projektille.

Pääsykokeet

Eilen koitti pääsykoe nro 1 -päivä. Aamujännitys oli huipussaan tällaisella stressaavalla ja paniikkihäiriöisellä yksilöllä, mutta onneksi selvisin kuitenkin koululle koetta varten. Osallistujia monimuotosuoritustavan kokeeseen oli yllättävän paljon. Parin viikon päästä päiväopintoihin tähtääviä on varmasti vielä rutkasti enemmän. Jännittää saa siis ihan loppumetreille asti.

Asioita, joita kummastelin pääsykokeessa:

  • Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa se oma nimi ja hetu jokaiseen koepaperiin?
  • Miten joillakin kokeeseentulijoilla ei ollut edes kynää mukana?
  • Jos kassit pyydetään jättämään ovensuuhun, miksi ne silti viedään koepaikalle?
  • Jos kassi jäi ovenpieleen niin miksi siellä täytyy rampata kokoajan hakemassa jotain?
  • Kuinka isot eväät oikeasti tarvitaan kahden max kahden tunnin kokeeseen?
  • Ovatko kaikki ihan väjökkejä?

 

Koe sujui ihan kivasti, vaikkakin essee oli tietysti englannin kielisestä aineistosta täsmäkysymys. Sain sentään jotain vastattua. Matikantehtäviin koitin panostaa, sillä niistä saadut pisteet kerrotaan loppupisteissä kahdella. Koitin myös taktikoida monivalinnoissa, sillä vääristä vastauksista sai miinuspisteitä, kun taas vastaamatta jättämisestä ei rangaistu.

Yllättävän moni poistui kokeesta jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kun vihdoin sai ekaa kertaa palauttaa koepaperin. Itse lähdin tunnin kohdalla ja vielä sinne jäi ahkeria puurtajia.

Tulokset saapuvat kesäkuun loppuun mennessä, 45 otetaan, joten määrä ei ole kovinkaan iso. Useampi sata vaikutti kuitenkin olevan yrittämässä kouluun pääsyä. Jään odottelemaan toista koetta ja lopullisia pistemääriä.