Hiljaisuuteen katkos

Joku on saattanut huomatakin, että Hallamaassa on oltu hiljaa. Ihan liian hiljaa ja ihan liian kauan.

Ei hätää, kaikki on hyvin. Päällä on vain ollut totaalinen kirjoitusblokki, sillä elämässä on lähinnä yksi asia. Raskaus ja sen erinäiset lieveilmiöt. Ei ole kuitenkaan tuntunut hyvältä kirjoittaa. Kaikki on niin epävarmalla pohjalla ja blogi liian julkinen riskiviikkojen avautumiseen. Nyt kuitenkin viikot ovat edenneet niin, että viimein päätin avata sanaisen arkkuni.

Edelliset kirjoitukseni käsittelivät sairastumista ja huonovointisuutta. Yskä on vaatinut jo keuhkospesialistilla käynnin. Siellä diagnoosiarvioksi päätettiin keuhkomykoplasma tai keuhkoklamydia. Kumpikin kuulostaa veemäiseltä. Palasin inhaloitaviin lääkkeisiin ja olen nyt saanut yskää joten kuten hallintaan. Samalla on vähentynyt myös pahoinvointi ja viime viikko olikin ensimmäinen yrjötön viikko sitten uuden vuoden alkamisen.

Kävimme tänään nt-ultrassa. Viimeisten viikkojen hallitseva tunne on ollut pelko. Pelko siitä, että kaikki onkin päin helvettiä. Että kehoni pettää minut ja mieheni. Onneksi kaikki näytti olevan hyvin. Pelko hellitti hetkeksi, vain siirtyäkseen lievempänä jo miettimään seulontaverikokeita ja tulevaa rakenneultraa.

Paljon puhutaan raskauden seesteisyydestä ja äidin hehkusta. Ne ovat nykyisin lähinnä vitsin tasolla. Olen niin rupuisessa kunnossa, kun ihminen nyt vain voi olla. Esikoisen odotus on piinaavaa, sillä kaikki on uutta. Jokainen oire tuntuu epänormaalilta ja vaaralliselta. Pahoinvoinnin takia syöminen on ollut vastenmielistä, mutta väsymyksestä huolimatta myös nukkuminen on ollut välillä hankalaa. Aikaiset työaamut ovat vieneet mehut tehokkaasti.

Olo on kuitenkin nyt kohentunut, vaikka edelleen kroppa protestoi aamuisin heräämistä. Töissä on ollut raskasta. Ihan rehellisesti. Ihan helvetin raskasta. Koulu sentään on hoitunut hiukan sivussa vasemmalla kädellä. Saa nähdä miten kauan tämä yhdistelmä onnistuu.

Vaikka tämä teksti nyt kuulostaa siltä, että elän elämäni kurjinta aikaa, olen silti aivan loputtoman onnellinen siitä, että tällainen ihme on meille suotu. Päiviin on alkanut hiljattain tulla muitakin värejä harmaan lisäksi. Ultratulos sai aikaan suurta riemua ja kirpparilta tuli ostettua ihan liian monet pienet collegehousut. Housut ovat tärkeitä.

12 kysymystä kesästä

Ihana Toreynn Näissä neliöissä -blogista haastoi minutkin mukaan kesähaasteeseen.

 

1) Lippis vai lierihattu

Oon kyllä lippistyttöjä. Ylipäätään hatut eivät vain jotenkin asetu pieneen päähäni, mutta lippistä pitelen siitä huolimatta. Lierihatun alta en varmaan näkisi mitään 😀

2) pehmis vai jäätelöpallo

Pehmistä söin viimeeksi varmaan viisi vuotta sitten ja en unohda sitä, kuinka se vaikutti ei niin miellyttävästi suolistooni, joten vastaan jäätelöpallo. Eniten tänä kesänä on kuitenkin tullut syötyä kaupan Daim-tuutteja ja Jättis Kaktuksia.

ptr

3) herneet vai mansikat

Rakastan mansikoita, vielä enemmän tosin vadelmia. Herneetkin on hyviä silloin, kun ne maistuvat makealta, eivätkä ole vielä kuivia ja mauttomia.

4) palju vai järvivesi

Paljua en ole kokeillut ikinä, uin muutenkin hyvin harvoin. Järvivesi rauhallisella rannalla on mieluisin vaihtoehto. En halua uida rannoilla, jossa on sakkia kuin meren mutaa. Viimeeksi pulahdin viime kesänä suppailua kokeillessa, kun lauta karkasi alta.

5) grilliherkut vai kesäkeitto

Grilliherkut! Etenki grillijuustot, vartaat, makkarat, maissit, laadukkaat pihvit ja juustotaskut.

IMG_20180512_235009_159

6) mökki vai teltta

Mökki. Olen kermaperse. Lapsuuden telttaleirit futisporukalla oli kyllä hauskoja, mutta nykyisin kaipaan laatua elämään.

7) varjo vai auringonpaiste

Palan heti auringossa, joten vastaan varjo. En muutenkaan pidä suorasta auringosta, koska en ikinä muista juoda tarpeeksi ja saan auringosta migreenikohtauksia ja ihottumaa.

IMG_20180505_131322.jpg

8) kesäsade vai kesätuuli

Kesätuuli helteellä on ihana! Kesäsade menettelee silloin, kun ripsii hiukan ja keli vähän viilenee, mutten arvosta koko kesän kestäviä kaatosateita.

9) lavatanssit vai festarit

Festareille kaipailen, vaikken ole kotonani tungoksessa tai telttamajoituksessa. Lavatanssit vaatisivat enemmän tanssitaitoa, joka on omalla kohdallani jäänyt hiukan vaillinaiseksi. Nimimerkillä vanhojen tanssien tukiopetuksessa aikanaan.

10) roadtrip vai riippumatto

Roadtripit on iha mahtavia. Ystävien kanssa niitä tehtiin paljon opiskeluaikoina. Ihan extempore lähdettiin johonkin lähikaupunkiin käymään. Riippumattoa en ole ikinä omistanut. Tutuilla sitä kokeilin lapsena ja pois pääseminen oli liian hankalaa silloin 😀

ptr

11) hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Syreenin tuoksu on mieleeni. Töissä monen talon pihalla on syreenejä ja ne kyllä piristävät raskasta työpäivää ihanalla tuoksullaan.

12) mato-onki vai golfmaila

Minigolffi on oikein kivaa kesäpuuhaa. Ongella en ole käynyt sitten lapsuusaikojen. Kärsivällisyys ei riitä odotteluun. Haluan tuloksia heti!

Kesäpäivä Kustavissa

Vaikka otsikko onkin sangen ajatuksia herättävä, niin ei tuo lauantaipäivä Kustavissa nyt aivan kustava ollut. Päin vastoin, päivä oli oikein onnistunut. Ajeltiin miehen kanssa Vartsalan lossille, jossa ehdittiin odotella hyvä tovi auringosta ja merestä nauttien. Muutama valokuvaki tuli otettua.

Ihmisiä oli liikkeellä kivasti, ei ruuhkaksi asti, mutta niin, että lossi ei paljon joutunut seisoskelemaan odottelemassa väkeä kyytiin. Lossimatkalla on muuten aivan mahtavat pokemon-apajat. Olen taas kevään myötä aloittanut pokemonjahdin, jotta saisin itseäni tsempattua liikkeelle.

Vuosnainen siinti määränpäänämme, sillä sinne teimme ensimmäisen reissumme noin vuosi sitten, tuoreena parina. Kävimme Vuosnaisten meriasemalla syömässä pizzat ja juomassa samanlaisen Kanes-pullon kuin viimeeksikin. Otimme samanlaisen kuvan Vuosnaisten satamassa, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Puhuimme matkustaisesta, tulevaisuudesta ja kesästä.

Ehkä tästä reissusta tulee pidemmänkin ajan perinne.

IMG_20180505_131734_973.jpg

Irtiottoja

2017-11-21 18.03.01.jpg

Tämän hetken suosikkijuttuja on pienet irtiotot arjesta. Viime viikonloppuna päätimme lähteä käymään Tuurin kyläkaupassa katselemassa, millaista tarjontaa siellä on näin ennen joulua. Usein tulee käytyä Tuurissa niin sanotusti hyvien säiden aikana, eli alkusyksystä, loppukeväästä tai kesällä.

Kovinkaan talvinen ei maisema kuitenkaan ollut, vaikka eletään jo marraskuun loppua. Sen verran pitkäksi matka kuitenkin osoittautui, että päätimme jo aamulla, että jossain on majoituttava yön yli. Aluksi meillä oli nimittäin ollut kunnianhimoinen suunnitelma pistäytyä Tuurissa päiväseltään. Onneksi järki voitti ja varasimme jo ajoissa majapaikan Seinäjoen Sokos Hotelli Lakeudesta.

Tuuri oli tavalliseen tapaan täynnä porukkaa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että se olisi estänyt meitä kiertelemästä ja shoppailemasta sydämemme kyllyydestä. Miehen suosikki edelliseltä kerralta, paikallinen burgerimestakin tuli koettua ja molemmat olivat oikein tyytyväisiä tähän vierailuun. Pimeys oli jo laskeutunut, vaikka kello hipoi viittä, kun ajaa hurautimme hotellille.

Hotellissa kaikki sujui moitteettomasti. Huone oli täydellinen ja kompakti tällaiseen yhden yön lepoon ja hotellin alakerran yhteydessä oleva baari täytti tarpeemme mainiosti. Oli aikaa siemailla juotavia ja jutella ihan kunnolla, ilman arjen velvollisuuksia. Yöllä kipaisimme vielä paikallisesta Hesburgerista iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

Hotellin aamiainen oli herkullinen ja pieni tyrnishotti oli kiva erikoisuus, jollaisia harvoin löytää ketjuhotelleista. Sämpylät, tuoremehu, jugurtti marjojen kera ja pieni mustikkapiirakapala tekivät aamiaisesta oikein miellyttävän kokemuksen. Hotellihuoneesas ehti vielä hetken hengähtää ennen kotimatkaa.

Paluumatkalla kävimme vielä vaihtamassa kuulumisia ystävän kanssa ja Ideaparkissa syömässä ja shoppailemassa. Viikonloppu meni nopeasti hyvässä seurassa ja oikein harmitti, että arki koitti taas. Tällaiset irtiotot kuitenkin antavat mahdollisuuden poistua kotiympyröistä ja koen, että ne myös vahvistavat parisuhdetta.

Harrastatteko te muut tällaisia extemporereissuja?