Kauppakirjan allekirjoitus

Heissulivei!

Eilen oli sitten sen H-hetken aika! Suunnattiin pankkiin jo aamusta hoitamaan kuntoon laina-asioita, jotta kello 10.00 kaikki olisi valmista. Myyjät saapuivat paikalle, samoin välittäjä, ja kahvittelun ja rupattelun ohessa kirjoiteltiin nimet kauppakirjaan. Pankkivirkailija pyöräytti rahat meidän tilien kautta myyjien pankille, josta ne siirtyivät myyjien tilille. Myös välittäjä sai oman osansa hyvästä työstä.

Mehän otimme siis molemmat oman lainan. Vakuutena lainoissamme olivat talo, valtiontakaus ja omat säästöt. Aika perus kaava siis. Talo omistetaan nyt puoliksi ja rahastosijoittaminen aloitettiin samalla kertaa, jotta saataisiin kerättyä hiukan puskuria mahdollisia tulevia remontteja varten.

Kirjoittelimme nimemme kolmen tunnin aikana niin moneen paperiin, etten olisi eläissäni uskonut. Vaihdoimme samalla kertaa säästöpankin asiakkaaksi, joten jo yksistään se vaihdos työllisti kiitettävästi. Availtiin tilejä, siirreltiin rahoja, allekirjoiteltiin velkakirjoja, panttauksia, lupia… Tutkittiin minkätyyppisiä riskinottajia olemme, mihin kannattaisi sijoittaa, millaista tuottoa voi odottaa ja miten homma arjessa käytännössä tapahtuu.

Kaiken tämän jälkeen pää oli aivan pyörällä, joten oli aika suunnata lounaalle selvittelemään ajatuksia. Uudella talollakin tuli pyörähdettyä katsomassa, mitä sitä oikein tuli ostettua. Samalla kuvasin innokkaille sukulaisille videon talosta. Lähipäivinä pitäisi alkaa muuttamaan pikkuhiljaa, jotta kaikki saadaan ajoissa valmiiksi.

Maltan tuskin odottaa.

IMG_20180418_135829_784.jpg

Kuntokartoitus uudessa kodissa

Kuten otsikkokin jo kertoo, kuntokartoitus on pidetty ja edelleen kutsumme kyseistä taloa uudeksi kodiksi. Olemme siis päättäneet talon ostaa huolimatta niistä asioista, joita kuntokartoitus toi esiin.

Kuntokartoituksessa oli läsnä talon nykyiset omistajat, välittäjä, kuntokartoittaja ja me. Aloitettiin kuntokartoittajan tekemällä yleisellä myyjän jututtamisella, jonka jälkeen lähdettiin kiertämään taloa ulkoa päin. Viimeisenä käytiin läpi sisätilat.

Ulkona paljastui ongelmia sadevesien johtamisessa ja salaojissa. Salaojat toimivat, mutta niiden käyttöikä alkaa olla tiensä päässä, joten remppaa on tiedossa. sadevedet puolestaan ohjautuivat liian lähelle talon perustuksia. Piharakennuksesta taloon johdetut vesiputket tulisi myös jossain kohtaa uusia, sillä nekin olivat vanhoja. Piippuun suositeltiin piipunhattua. Lisäksi talon seinässä olevat tuuletusraot olivat osittain tukossa ja ikkunakarmien nurkissa olevia rakoja tulisi tiivistää. Maan alle upotettu öljysäiliö tulisi tsekata ja ulko-oven edustan katos vaihtaa.

Sisätiloissa kylppärissä todettiin hiukan kohonnut kosteusarvo suoraan suihkun alla. Todennäköisesti laatan saumoista oli päässyt vettä vesieristeen ja laatan väliin. Seinään tehty uusi pilari on myös todennäköisesti katkaissut vesieristeen siltä kohdin, mutta onneksi se oli nurkassa, johon vettä ei lasketa. Lattiakaivo oli ruostunut, joten se tulisi puhdistaa.

Keittiössä allaskaapin takaseinässä oli tummentumaa, eli joskus siellä oli jokin putki hiukan valuttanut. Todennäköisesti vesi ei ollut edennyt takalevyä pidemmälle, joten selvinnemme vain levyn vaihdolla. Yläkerran uudesta kylppäristä puuttui tulvakynnys ja kylmän ulkotilan pohjaa täytyy hiukan fiksata, jotta varmistetaan tuuletus.

Paljon on siis pientä (ja vähän suurempaakin) korjailtavaa ja tarkistettavaa. Talon alakerta on alkuperäisessä kunnossa (1980) lähes kokonaan, joten käyttöiät alkavat tulla vastaan putkistoissa. Yläkerta on rakennettu vasta 2006, joten sen kanssa pääsemme vähemmällä. Riskirakenteita ei löytynyt, katto on priimakunnossa ja talo vakaasti paikoillaan. Ulkona on hiukan enemmän hommaa, juurikin vanhojen salaojien ja katolta räystäitä myöten valuvien vesien kanssa. Sadevedet tuppaavat kertymään, joten ne tulisi ainakin ohjata aluksi kauemmas ja jossain vaiheessa sitten uusia koko salaojitus ja samalla maan kaadot kohdilleen. Kun kerran maa silloin möngitään auki, voi varmasti samalla vaihtaa tuon kupariputken, joka veden tuo taloon.

Seuraavaksi kerronkin varmaan jo itse kaupoista, jotka toteutunevat viikolla 16 tai 17.

Tarjouksen tekeminen

Selailtuamme aikamme erilaisia kohteita ympäri Varsinais-Suomea, alkoi jonkinlainen käsitys hintatasosta muodostua. Lisäsimme oikotie-palvelussa ja etuovessa kiinnostavia kohteita suosikki-listalle ja aloimme sen pohjalta tekemään karsintaa. Mielenkiintoinen omakotitalo löytyi ja välittäjä oli valmis pitämään meille yksityisesittelyn talosta.

Esittely sujui hyvin ja talo oli juuri sellainen kuin olimme kuvitelleetkin. Totesimme heti kohteesta lähdettyämme, että tästä kyllä laitetaan tarjous vetämään. Lupa tarjouksen tekemiseen täytyi kuitenkin kysyä pankilta, joka tietenkin oli kiinni viikonlopun. Tunteet alkoivat jo kuumeta, kun huomasimme, että kohdetta esitellään taas heti maanantaina, emmekä me olleet saaneet pankkivirkailijaamme yhteyttä.

Maanantaina soittelimme pankkiin ja jätimme virkailijalle soittopyynnön. Hän ei kuitenkaan soittanut takaisin. Välittäjä soitteli jo kiinnostuneena kuulemaan aiommeko tarjota kohteesta jotain. Tänään tiistaina jätin pankkiin kiireellisen soittopyynnön ja se meni perille. Saimme luvan tarjota ja kävimme kirjoittamassa virallisen ostotarjouksen äskettäin välittäjän toimistolla.

Myyjällä on huomiseen asti aikaa hyväksyä tai hylätä tarjous tai tehdä jonkinlainen vastatarjous. Jännitystä pidetään siis edelleen yllä. Tarjouksemme oli alle pyyntihinnan mutta kohtuullinen, joten tilanne voi kääntyä mihin suuntaan tahansa.

Pidetään kaikki peukkuja.

Oman kodin valinta

Jaarittelen edelleen aiheesta: oma koti, mutta se on tällä hetkellä aikalailla arkea hallitseva asia työn ja nukkumisen lisäksi.

Lainaneuvotteluja ollaan käyty edelleen eri pankkien kanssa, tänään neuvoteltiin 1,5h erään pankin kanssa ja päästiin aika hyvään tulokseen. Jäi hyvä mieli siitä.

Viime viikonloppuna kävimme Naantalissa ajelemassa autolla ja katselemassa myynnissä olevia taloja päältäpäin autosta käsin. Kävimme myös Raisiossa eräässä asuntonäytössä, jossa kovahintainen talo ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta meihin. 250 000 euroa ja vain hädintuskin kohtalaisessa kunnossa olevat sisäpinnat yhdistettynä minimaaliseen pihaan eivät olleet sen väärti.

Toiseenkin näyttöön oli tarkoitus mennä, mutta kohde sijaitsi sellaisessa rinteessä, kapealla tiellä, että innostus loppui nopeasti. Automme oli jo jumissa pihatiellä ja väkeä tunki paikalle koko ajan lisää niin, että päätimme poistua kotiin suunnittelemaan uusia näyttöreissuja. Jos takavetoisella autolla ei meinaa päästä pihaan, ei koti sovi meille. Miten sinne pääsisi muuttoautolla?

Muutama ihana kohde on löytynyt Mynämäeltä, mutta jotenkin talon ostaminen sieltä hirvittää. Taloja siltä alueelta on todella vaikea saada kaupaksi, mikäli sellainen tilanne tulisi. Olisiko siellä kuitenkin liian vähän palveluja meille? Ilmoitimme välittäjälle olevamme kiinnostuneita yksityisnäytöstä erään Mynämäen kohteen suhteen, mutta välittäjästä ei ole kuulunut.

Torstaina käymme katsomassa erästä omakotitaloa Turussa. Kohde vaikuttaa tähän mennessä lupaavimmalta hinnan, sijainnin ja koon huomioonottaen. Toivottavasti siitä saataisiin meille unelmien koti.

Oma koti – lainan kilpailutus

Kirjoitin jo aiemmin haaveesta ostaa omakotitalo. Silloin kaikki oli vielä melko häilyvää, mutta nyt olemme oikeasti ottaneet askeleen kohti omaa kotia. Laitoimme miehen kanssa eri pankeille lainakyselyitä tuossa viime viikolla ja nyt alkuviikosta on puhelin pirissyt. Ensi viikolle on jo sovittu pari lainaneuvotteluaikaa, joten homma etenee ainakin jossain määrin.

Eri taloja on katseltu toistaiseksi vielä netin välityksellä. Koemme, että paikanpäälle näyttöihin kannattaa lähteä vasta, kun lainalupaus on taskussa. Budjettimme on rajallinen, mutta kyllä silläkin omakotitalon saa, kun on valmis hiukan tinkimään asioista.

Etenevät asiat (niin asuntoasiat kuin kevätkin) tuovat hyvän mielen. Pitkän talven jälkeen alkaa taas aurinko paistaa.

Jäämme odottelemaan kevättä ja lainatarjouksia.

Maaliskuuta kohti

IMG_20180209_170910_281.jpg

Kun arki koostuu pitkälti työjutuista (työlounaista) ja kotona rötväämisestä, ei oikein aina pysy edes kärryillä mikä päivä tai viikko on kyseessä. Kuukauden kohdalla olen sentään vielä kartalla ja odotankin jo malttamattomana maaliskuun vaihtumista.

Tämän hetkiset aurinkoiset, mutta helkkarin kylmät kelit eivät vielä tunnu keväältä, mutta pian se kevätaurinkokin alkaa lämmittää. Tuossa oli jo muutama työpäivä, jolloin jokainen postilaatikon kansi ei ollut jäätynyt kiinni. Toivoa siis on.

Kevätkuukaudet tulevat täyttymään näiden perustoimintojen lisäksi myös opiskeluhaaveista, kun yhteishaku taas maaliskuussa alkaa. Lisäksi tänään pankkitädin kanssa käyty lainaneuvottelu sai myös orastavat talohaaveet taas putkahtamaan pintaan. Ehkä meillä vielä jossain kohtaa on oma koti.

Esimieheni on näyttänyt vihreä valoa sille, että saisin pääsykoelukulomaa joskus huhti-toukokuussa. Kieltämättä tässä alkaisi kaivata jonkinlaista vapaa-aikaa lomailun muodossa. Aiemmissa töissä olen tottunut talvilomaviikkoon, joka monella on juuri nyt meneillään. Kärsin vierotusoireista, kun en saakaan joka helmikuista lomaviikkoa.

Mies oli töissä viikonlopun ja minä teen lähes päivittäin ylitöitä viikolla. Iltaisin katsellaan usein joku elokuva ja mennään nukkumaan. Eilen olin sängyssä lukemassa jo illalla ennen puolta kahdeksaa. Väsymys on ollut kova, samoin jatkuva iltanälkä. Kokoajan pitäisi olla mäyssäämässä jotakin. Toivottavasti tämä on kuitenkin sidonnaista vuodenaikaan ja tilanne korjaantuu kevään myötä.

Suuret haaveet tarvitsevat toteutuakseen aikaa ja energiaa. Kun unelmia lähdetään tavoittelemaan, ei enää ole aikaa jatkuvalle väsymykselle ja loikoilulle. Silloin seulotaan jyvät akanoista.