Kipua ja ajatusten nollausta

Lauantaina se sitten tapahtui, mitä en ollut osannut ollenkaan odottaa. Laskeuduin huulirasvan muoveja avaten portaita alakertaan, kun yhtäkkiä liukastuin ja kaaduin taaksepäin lanaten portaat alakertaan asti. Rappusten alapäässä se iski: huuto ja kauhu! Pelko siitä, että nyt kävi pahasti. Kipu oli sanoinkuvailematon, liekö shokinkin takia, vaikka yleensä shokki viivästyttää kipua.

Mies havahtui keittiössä kovaan kolinaan ja huutoon. Säikähtäneenä säntäsi luokseni löytäen minut rappusten alapäästä makaamasta. Oli kuulemma aika kova paikka. Koitin liikuttaa itseäni ja tunnustella mahdollisia vaurioita, mutta mikään paikka ei tuntunut vahingoittuneen pahasti. Takalisto-osasto oli aivan tulessa, mutta siitäkin selvittiin violetinpunaisenmustalla mojovan kokoisella mustelmalla, joka vaikuttaa lähinnä liikkumiseen.

Lähdettiin kuitenkin suunnitellulle Helsingin reissulle, kun todettiin, että kaikki raajat toimii, eikä pää kolahtanut mihinkään. Olo oli ihan hyvä järkytyksen hiukan laannuttua. Onneksi en ollut kaatunut eteen päin, sillä jälki olisi varmasti ollut toisenlaista. Yhtän en ehtinyt käsillä ottaa vastaan, sillä käsissäni olivat kaatumisen hetkellä kännykkä ja huulirasva. Ne olivat tiukasti otteessani vielä pyöriessäni alakerran lattialla kivun kourissa.

Onni onnettomuudessa ja päästiin siis suuntamaan kohti pääkaupunkiseutua, hotellilomaa ja miehelle viime jouluna ostamaani ”käsiaseammunta kahdelle” -elämyspakettia. Pienellä haparoinnilla löydettiin perille Osuva Range & Trainingiin ja päästiin turvallisuuskoulutukseen ja lopulta ampumaan. Aivan uskomattoman koukuttavaa touhua. Osumat olivat huonoja, jollei keskittynyt 100%. Muutamia kierroksia siinä räiskittiin ja viimeisellä kierroksella osuin jopa kymppiin! Hiukan reunaosuma, mutta lasketaan!

Innostus oli valtava, keskittyminen ja aivojen nollaus tehokasta. Aika kului kuin siivillä ja Osuva ansaitsee kyllä kiitokset hienosta elämyksestä: puitteet viimeisen päälle, henkilökunta huippuluokkaa ja fiilis kohdillaan. Hyvillä mielillä ja hymyssä suin lähdettiin jatkamaan viikonloppulomaa.

IMG_20181006_132855_358.jpg

Liian kuuma…

…nimittäin töissä ilmastoimattomassa autossa. Ihan helvettiä.

Kotona ilmalämpöpumpun alla on oikein mukava olla.

Kuuma on myös yöllä, mutta muutettuamme vierashuoneeseen, jossa on avattava ikkuna ja tornituuletin, olemme pärjänneet.

Tänä kesänä ei juurikaan ole lomailtu, vaan töitä on painettu tiukkaan tahtiin. Ehdimme kuitenkin käydä juhannuksena Lappeenrannassa moikkaamassa minun sukuani, Joensuussa pesäpallon itä-länsiottelussa oikein hotelliyön kera. Yyterissä uittamassa varpaita, useamman kerran Naantalissa katselemassa sataman ja vanhan kaupungin meininkiä.

Lisäksi sain mieheltäni 30-vuotislahjaksi ihanan romantiikkasviittipaketin Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Tuo reissu oli koko kesän kohokohta. Tuli käytyä Tallinnan eläintarhassa, kauppakeskuksissa (Ülemiste, Rocca al Mare, Viru) ja nähtyä myös tornipuiston kukkaistutuksia ja vanhaa kaupunkia noin yleisesti.

Miten tämä nyt liittyy kuumuuteen? No voi piru, että oli kuuma kävellä 6 km eläintarhaan ja vielä monta tuntia elukoita katsellen. Etenkin kun mies oli ilmoittanut aamulla, että ”korkeintaan illalla vähän aurinko paistaa”. Paistoi koko päivän ja minä olin mustissa pitkissä housuissa ja mustassa t-paidassa liikkeellä, sillä edellinen päivä oli sateinen ja viileä. En muista koska olisin ilahtunut niin paljon mäkkärissä kun ison aterian tilaaja sai ilmaisen fantapullon kaupan päälle. Syötiin kuin porsaat (iiisot ateriat, jädet ja ne ilmaisfantapullot) ja paikalliset katsoivat meitä huvittuneina.

Takaisin päin otimme jo taksin. Tuona päivänä poltin itseni ensimmäistä kertaa tältä kesältä. Rintakehä ja niska paloivat ja näytti vähän kuin minulla olisi kauluri kaulassa. Tänään palanut iho alkoi irtoilla, kun hikoilin taas töissä litratolkulla.

IMG_20180721_180613.jpg

 

Pääsiäisen viettoa

cof

Kuinka mukavaa oli päästä pitkästä aikaa nauttimaan hiukan pidemmästä lomasta. Vimeeksi jouluna ollut neljä päivää vapaata (lukuunottamatta sairauslomia, jotka eivät ole olleet mitenkään suurta lomailua, vaikkei töihin ole tarvinnutkaan mennä).

Suunnattiin perjantaina aamupäivällä vanhempieni luokse, jossa hurahtikin sitten aikaa sunnuntaihin asti. Käytiin tapaamassa isovanhempia, käytiin siskon ja hänen miehensä kanssa läpi tulevan talon papereita, vierailtiin äidin ja isän kanssa Pulsan asemalla ja nautittiin pitkistä yöunista vailla kiirettä.

Sää suosi ja päätös suunnata kotiin sunnuntaina oli hyvä ratkaisu. Tänään kauhea lumimyräkkä ja huono näkyvyys ovat olleet riesana, joten onneksi emme suunnitelleet paluuta tälle päivälle. Tänään kävimme miehen kanssa Arnoldsilla aamupalalla, ostimme uuden täkin ja tyynyn ensi viikonloppuna tulevia vieraita varten ja shoppailimme hiukan myös Myllyssä.

Hiukan jo tuleva viikko painaa hartioilla, sillä molemmilla tulee olemaan aika tiukka työputki ja lisäksi keskiviikkona arvioidaan taloa kuntokartoituksen muodossa. Peukut pystyyn, ettei mitään yllättävää löydy.

Joulu saa tulla

Tänään tehtyäni viimeisen työpäivän, alkoi vihdoin tuntua siltä, että joulu on tulossa. Olen ollut liian väsynyt ja kiireinen miettimään mitään joulujuttuja. Konemaisesti ostetut lahjat, laatikosta paikoilleen lätkäistyt koristeet ja miehen äidin leipomusten pakastaminen ja syöminen… Siinä jouluni tähän asti.

Huomenna auton nokka suuntaa kuitenkin kohti kaakkoista Suomea, jossa sukujoulu jo odottaa. Ei mitään suurta, vain vanhemmat ja sisko miehineen, vierailut mummoloissa. Suunnitelmat eivät ole maata mullistavat ja hyvä niin, sillä, nyt kaikkein eniten kaipaan lepoa, rauhoittumista, palautumista jouluviikon työkaaoksesta ja ennen kaikkea pitkiä hitaita aamuja, jolloin ei ole pakko nousta klo 05.00.

Lounais-Suomesta on lumet jo sulaneet ja ilmeisesti aika mustaksi jää joulu tällä nurkalla. Toivottavasti idemmässä on valkoinen joulu, ihan jo tunnelman vuoksi.

Nauttikaa kaikki joulusta ja olkaa varovaisia liikenteessä. Palataan joulun jälkeen asiaan.

Irtiottoja

2017-11-21 18.03.01.jpg

Tämän hetken suosikkijuttuja on pienet irtiotot arjesta. Viime viikonloppuna päätimme lähteä käymään Tuurin kyläkaupassa katselemassa, millaista tarjontaa siellä on näin ennen joulua. Usein tulee käytyä Tuurissa niin sanotusti hyvien säiden aikana, eli alkusyksystä, loppukeväästä tai kesällä.

Kovinkaan talvinen ei maisema kuitenkaan ollut, vaikka eletään jo marraskuun loppua. Sen verran pitkäksi matka kuitenkin osoittautui, että päätimme jo aamulla, että jossain on majoituttava yön yli. Aluksi meillä oli nimittäin ollut kunnianhimoinen suunnitelma pistäytyä Tuurissa päiväseltään. Onneksi järki voitti ja varasimme jo ajoissa majapaikan Seinäjoen Sokos Hotelli Lakeudesta.

Tuuri oli tavalliseen tapaan täynnä porukkaa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että se olisi estänyt meitä kiertelemästä ja shoppailemasta sydämemme kyllyydestä. Miehen suosikki edelliseltä kerralta, paikallinen burgerimestakin tuli koettua ja molemmat olivat oikein tyytyväisiä tähän vierailuun. Pimeys oli jo laskeutunut, vaikka kello hipoi viittä, kun ajaa hurautimme hotellille.

Hotellissa kaikki sujui moitteettomasti. Huone oli täydellinen ja kompakti tällaiseen yhden yön lepoon ja hotellin alakerran yhteydessä oleva baari täytti tarpeemme mainiosti. Oli aikaa siemailla juotavia ja jutella ihan kunnolla, ilman arjen velvollisuuksia. Yöllä kipaisimme vielä paikallisesta Hesburgerista iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

Hotellin aamiainen oli herkullinen ja pieni tyrnishotti oli kiva erikoisuus, jollaisia harvoin löytää ketjuhotelleista. Sämpylät, tuoremehu, jugurtti marjojen kera ja pieni mustikkapiirakapala tekivät aamiaisesta oikein miellyttävän kokemuksen. Hotellihuoneesas ehti vielä hetken hengähtää ennen kotimatkaa.

Paluumatkalla kävimme vielä vaihtamassa kuulumisia ystävän kanssa ja Ideaparkissa syömässä ja shoppailemassa. Viikonloppu meni nopeasti hyvässä seurassa ja oikein harmitti, että arki koitti taas. Tällaiset irtiotot kuitenkin antavat mahdollisuuden poistua kotiympyröistä ja koen, että ne myös vahvistavat parisuhdetta.

Harrastatteko te muut tällaisia extemporereissuja?

Viikon syysloma

Minulla syyslomat ovat aina kiireisiä aikoja. Niin myös tänä vuonna. Olen joutunut perumaan niitä kivoja kaveritapaamisia voidakseni tehdä esimerkiksi muuttoa tai kuten tämän viikon ajan: autokauppoja.

Pankki lupasi auliisti pienen lainan, jotta pääsen vanhasta kotterosta eroon. Kolme koeajoa myöhemmin minulla on uusi kulkupeli ja kohtuullinen laina, jota maksan takaisin pienen ikuisuuden. Auto ja rahat vaihtavat omistajaa huomena.

Pankissa ja autoliikkeissä ravaamisen ohessa olen koittanut nähdä kerran jokaista lähisukulaistani. Vanhemmat, sisko ja isovanhemmat on nyt käyty läpi.

Jotta loma tuntuisi lomalta, päätti kani protestoida reissailua jo kolme päivää kestäneellä ripuloinnilla. Ja viikko on vasta puolessa välissä.

Kotiinpaluu tapahtuu perjantaina, mikäli uusi tai vanha auto ei käy oikuttelemaan. Vanha nimittäin menee autokaupassa vaihdokkina, joten senkin olisi syytä pysyä kasassa. Lauantaina olemmekin I love me -messuilla, jonne raahaan uudehkon kumppanini katsomaan kuka kestää ja mitä.

Sitten onkin jo sunnuntai mietittävä tulevaa työpäivää.