Alle kuukausi

Otsikon mukaisesti laskettuun aikaan on enää alle kuukausi. Mihin ne viikot nyt sitten vierivätkään? Ensin tuntui ettei syksy koita koskaan ja nyt se on jo ihan lähellä.

Kesä on mennyt vaihtelevasti. Helpotusta toi miehen neljän viikon kesäloma, joka vetelee nyt viimeisiään. Huomenna mies palaa jo töihin ja jään taas yksin kotiin odottamaan vauvan syntymää. Tiistaille on sovittu synnytystapa-arvio, joka jännittää jo hiukan. Muutamia viikkoja sitten kävimme Helsingissä ultrassa ja silloin vauva vastasi viikkoja raskausdiabeteksestä huolimatta. Lisäksi hän oli oikein päin raivotarjonnassa, joten toivotaan, että sen suhteen ei ole tapahtunut muutoksia.

Pientä huolta aiheutti rapia viikko sitten Porissa lomamatkalla lapsivesitihutusepäily, joka osoittautui turhaksi huoleksi. Samalla kävin kuitenkin hetken käyrillä istuskelemassa, jossa huomattiin vauvan sykkeen olevan yli 200. Jonkinlainen huoli tuntuu varjostavan arkea koko ajan. Vaikka sykkeet laskivat normaalimmalle tasolle, ei poikkeavan korkeaan sykkeeseen saatu mitään selitystä. Huolta aiheuttaa se, etten tunne vauvan huonoa vointia, vaan sykepoikkeama paljastui vahingossa. Mistä tiedän, ettei syke huitele nytkin yli 200?

Lomamatkat on nyt kuitenkin lomailtu tältä kesältä ja huojentaa, ettei tarvinnut käydä vieraassa kaupungissa synnyttämään tai miettimään ambulanssikuljetuksia kotisairaalaan. Seuraava etappi on tosiaan tuo tiistain synnytystapa-arvio, jonka jälkeen tiedetään taas enemmän. Muuten odotan jo koulun alkua ja on jännä nähdä, olenko vielä ensimmäisenä lähiopetuskertana yhtenä kappaleena. 5.9. tosiaan startataan suuntautumisopinnot, joilla pyrin olemaan mukana kaikesta huolimatta. Lähiopetusta kertyy viitisen kertaa syksyllä, joista ainakin lokakuun alun kerta tulee jäämään väliin. Loput lähiopetukset täytyy koittaa saada järjestettyä niin, että mies jää töistä kotiin ja minä pääsen käymään koulussa.

Omat mietinnät synnytyksen ja vauvan voinnin lisäksi suuntautuvat lähinnä imetykseen liittyviin seikkoihin. Tavoitteena on täysimetys ja koulupäiville pumpattu maito kotiin (tai ääritapauksessa vauva mukaan kouluun). Onnistuminen riippuu niin monesta asiasta, että asia selviää vasta synnytyksen jälkeen, vaikka tässä kuinka perehtyisi ja suunnittelisi.

Vaikka postaus kuulostaa siltä, että pyörittelen täällä 24/7 kauhuskenaarioita ja suunnittelen kaikkea etukäteen, mahtuu elämään myös paljon muuta. Olen saanut levätä, syönyt hyvin, tehnyt omia juttuja kuten lukenut ja tehnyt kalenteriplannerointia. Parisuhde voi hyvin ja lomalla ehdittiin viettää paljon aikaa yhdessä. Äiti ja sisko vierailivat juuri meillä Turussa tämän viikonlopun ja vaivoista huolimatta olen pysynyt melko toimintakykyisenä. Nyt vain odotellaan; H-hetki voi olla milloin tahansa.

Muitakin kuulumisia

Jotta tää blogi ei menis ihan pelkäksi raskaus- ja diabetesavautumiseksi, postailen nyt ihan muita kuulumisia. Kesä on täällä, juhannus vietetty ja enää vähän päälle kaksi viikkoa miehen kesälomaan.

Juhannus sujui oikein mallikkaasti perheen parissa. Suuntasimme kaakkois-suomeen vanhempieni luokse mökkeilemään. Paikalle saapui myös siskoni, joka oli tehnyt meille juhannusherkuksi oikein maittavan mangojuustokakun. Ruoka oli muutenkin hyvää ja sitä piisasi; söin myös kesän ensimmäisen Vedyn, joka kyllä aina saa aikaiseksi sellaisen kesäisen fiiliksen.

Juhannusaattoiltana satamassa oli väkeä kuin meren mutaa. Tivoli pyöri, vaikka ilta oli jo pitkällä ja ihmiset istuivat ravintolalaivojen terasseilla tai satamatorin kojujen äärellä. Välittömiä karjalaisia, joiden seassa näkyi ja kuului muutama muualtakin tullut. Hyvin sovittiin sekaan me varsinais-suomalaisetkin.

Muuten alkukesään ovat kuuluneet tuoreet herneet, marjat ja pehmisjäätelö, jota ilokseni voin taas syödä monien vuosien tauon jälkeen. Olen myös päässyt kokeilemaan muutamia erilaisia mocktaileja, kun pepsi max ja zero cola ovat alkaneet tylsistyttää.

Viime viikonloppuna käväisimme Tampereella ihan ilman ennakkosuunnittelua. Varasimme aamupäivällä omppuhotellista huoneen ja laitoimme matkalta viestiä kummityttöni äidille. Heille sopi tapaaminen ja kävimmekin Ideaparkissa syömässä ja kiertelemässä hetken. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia.

Tsekkasimme sisään hotelliin ja lähdimme käymään Hämeenkadulla sijaitsevassa Pella’s cafessa, jossa oli oikein kunnon rivi herkullisen näköisiä juustokakkuja. Siinä ”kahvitelessamme” tuli mieleen ottaa yhteyttä ystäväämme, jonka tapasimmekin illan päätteeksi Cafe Euroopassa mocktailien ja muiden virvokkeiden parissa. Todella terapeuttista päästä avautumaan ja juttelemaan pitkästä aikaa taas kaikesta. Kyllä ystävät ovat sitten kultaakin kalliimpia. Harmi, ettei Turkuun ole oikein siunaantunut läheisiä koulukavereita lukuunottamatta.

Tuleva viikonloppu menee kotosalla, vaikka tarkoitus oli lähteä alunperin Seinäjoelle pesäpallon itä-länsi-viikonloppuun. Kahtena aikaisempana vuonna olemme siellä käyneet ja aivan mahtavia tapahtumia ovat silloin järjestäneet sekä Imatra että Joensuu. Nyt, kun ottelut kerrankin pelataan täällä länsirannikolla päin, emme uskalla lähteä enää tuollaiselle reissulle tässä vaiheessa raskautta. Lisäksi on luvattu paikkapaikoin aika kurjaa säätä, joten pelit näkyvät meillä television välityksellä. Jos aikaa jää, niin viikonloppuna voisi myös koota tuon pinnasängyn tuosta eteisestä kuleskelemasta ja tilaa viemästä.

Liian kuuma…

…nimittäin töissä ilmastoimattomassa autossa. Ihan helvettiä.

Kotona ilmalämpöpumpun alla on oikein mukava olla.

Kuuma on myös yöllä, mutta muutettuamme vierashuoneeseen, jossa on avattava ikkuna ja tornituuletin, olemme pärjänneet.

Tänä kesänä ei juurikaan ole lomailtu, vaan töitä on painettu tiukkaan tahtiin. Ehdimme kuitenkin käydä juhannuksena Lappeenrannassa moikkaamassa minun sukuani, Joensuussa pesäpallon itä-länsiottelussa oikein hotelliyön kera. Yyterissä uittamassa varpaita, useamman kerran Naantalissa katselemassa sataman ja vanhan kaupungin meininkiä.

Lisäksi sain mieheltäni 30-vuotislahjaksi ihanan romantiikkasviittipaketin Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Tuo reissu oli koko kesän kohokohta. Tuli käytyä Tallinnan eläintarhassa, kauppakeskuksissa (Ülemiste, Rocca al Mare, Viru) ja nähtyä myös tornipuiston kukkaistutuksia ja vanhaa kaupunkia noin yleisesti.

Miten tämä nyt liittyy kuumuuteen? No voi piru, että oli kuuma kävellä 6 km eläintarhaan ja vielä monta tuntia elukoita katsellen. Etenkin kun mies oli ilmoittanut aamulla, että ”korkeintaan illalla vähän aurinko paistaa”. Paistoi koko päivän ja minä olin mustissa pitkissä housuissa ja mustassa t-paidassa liikkeellä, sillä edellinen päivä oli sateinen ja viileä. En muista koska olisin ilahtunut niin paljon mäkkärissä kun ison aterian tilaaja sai ilmaisen fantapullon kaupan päälle. Syötiin kuin porsaat (iiisot ateriat, jädet ja ne ilmaisfantapullot) ja paikalliset katsoivat meitä huvittuneina.

Takaisin päin otimme jo taksin. Tuona päivänä poltin itseni ensimmäistä kertaa tältä kesältä. Rintakehä ja niska paloivat ja näytti vähän kuin minulla olisi kauluri kaulassa. Tänään palanut iho alkoi irtoilla, kun hikoilin taas töissä litratolkulla.

IMG_20180721_180613.jpg

 

Yyterissä

Olen ehkä joskus lapsena pistäytynyt Yyterissä vanhempieni kanssa. Se on kuitenkin tapahtunut niin, etten sitä enää muista. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun mieheni ehdotti viikonloppuna Laitilan munamarkkinoilla ollessamme, josko suuntaisimme samalla reissulla myös Yyterin hiekkarannalle kävelemään.

Sää oli kovin viileä, mutta jonkin verran ihmisiä otti silti aurinkoa. Vain muutamat uskaltautuivat uimaan tuulen ja aaltojen sekaan. Me riisuimme kengät ja nautimme hiekasta jalkojen alla. Kävelimme rantaa pitkin ja kävimme huuhtomassa jalkoja merivedessä.

Suuntasimme mitä ilmeisemmin jonnekin väärälle rantakaistaleelle, sillä yhä enemmän alkoi näkyä ihmisiä ilman rihmankiertämää. Oli siellä meitä vaatteellisiakin, ja jotkut olivat innostuneet vesilautailemaan. Hurjan näköistä menoa.

Yyteriin on ehdottomasti päästävä myöhemmin kesällä uudelleen, mielellään hiukan lämpimämmän sään turvin, jotta uskaltautuisi uimaankin. Toivon, etteivät juhannusjuhlijat sotke koko rantaa ihan kamalaan kuntoon. Nytkin hiukan pelotti, ettei vain pehmeässä hiekassa ole lasinsiruja, vaikkei mistään sellaisesta ollut viitteitä. Pidetään luonto puhtaana juhlinnasta huolimatta.

 

 

12 kysymystä kesästä

Ihana Toreynn Näissä neliöissä -blogista haastoi minutkin mukaan kesähaasteeseen.

 

1) Lippis vai lierihattu

Oon kyllä lippistyttöjä. Ylipäätään hatut eivät vain jotenkin asetu pieneen päähäni, mutta lippistä pitelen siitä huolimatta. Lierihatun alta en varmaan näkisi mitään 😀

2) pehmis vai jäätelöpallo

Pehmistä söin viimeeksi varmaan viisi vuotta sitten ja en unohda sitä, kuinka se vaikutti ei niin miellyttävästi suolistooni, joten vastaan jäätelöpallo. Eniten tänä kesänä on kuitenkin tullut syötyä kaupan Daim-tuutteja ja Jättis Kaktuksia.

ptr

3) herneet vai mansikat

Rakastan mansikoita, vielä enemmän tosin vadelmia. Herneetkin on hyviä silloin, kun ne maistuvat makealta, eivätkä ole vielä kuivia ja mauttomia.

4) palju vai järvivesi

Paljua en ole kokeillut ikinä, uin muutenkin hyvin harvoin. Järvivesi rauhallisella rannalla on mieluisin vaihtoehto. En halua uida rannoilla, jossa on sakkia kuin meren mutaa. Viimeeksi pulahdin viime kesänä suppailua kokeillessa, kun lauta karkasi alta.

5) grilliherkut vai kesäkeitto

Grilliherkut! Etenki grillijuustot, vartaat, makkarat, maissit, laadukkaat pihvit ja juustotaskut.

IMG_20180512_235009_159

6) mökki vai teltta

Mökki. Olen kermaperse. Lapsuuden telttaleirit futisporukalla oli kyllä hauskoja, mutta nykyisin kaipaan laatua elämään.

7) varjo vai auringonpaiste

Palan heti auringossa, joten vastaan varjo. En muutenkaan pidä suorasta auringosta, koska en ikinä muista juoda tarpeeksi ja saan auringosta migreenikohtauksia ja ihottumaa.

IMG_20180505_131322.jpg

8) kesäsade vai kesätuuli

Kesätuuli helteellä on ihana! Kesäsade menettelee silloin, kun ripsii hiukan ja keli vähän viilenee, mutten arvosta koko kesän kestäviä kaatosateita.

9) lavatanssit vai festarit

Festareille kaipailen, vaikken ole kotonani tungoksessa tai telttamajoituksessa. Lavatanssit vaatisivat enemmän tanssitaitoa, joka on omalla kohdallani jäänyt hiukan vaillinaiseksi. Nimimerkillä vanhojen tanssien tukiopetuksessa aikanaan.

10) roadtrip vai riippumatto

Roadtripit on iha mahtavia. Ystävien kanssa niitä tehtiin paljon opiskeluaikoina. Ihan extempore lähdettiin johonkin lähikaupunkiin käymään. Riippumattoa en ole ikinä omistanut. Tutuilla sitä kokeilin lapsena ja pois pääseminen oli liian hankalaa silloin 😀

ptr

11) hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Syreenin tuoksu on mieleeni. Töissä monen talon pihalla on syreenejä ja ne kyllä piristävät raskasta työpäivää ihanalla tuoksullaan.

12) mato-onki vai golfmaila

Minigolffi on oikein kivaa kesäpuuhaa. Ongella en ole käynyt sitten lapsuusaikojen. Kärsivällisyys ei riitä odotteluun. Haluan tuloksia heti!

Kesäpäivä Kustavissa

Vaikka otsikko onkin sangen ajatuksia herättävä, niin ei tuo lauantaipäivä Kustavissa nyt aivan kustava ollut. Päin vastoin, päivä oli oikein onnistunut. Ajeltiin miehen kanssa Vartsalan lossille, jossa ehdittiin odotella hyvä tovi auringosta ja merestä nauttien. Muutama valokuvaki tuli otettua.

Ihmisiä oli liikkeellä kivasti, ei ruuhkaksi asti, mutta niin, että lossi ei paljon joutunut seisoskelemaan odottelemassa väkeä kyytiin. Lossimatkalla on muuten aivan mahtavat pokemon-apajat. Olen taas kevään myötä aloittanut pokemonjahdin, jotta saisin itseäni tsempattua liikkeelle.

Vuosnainen siinti määränpäänämme, sillä sinne teimme ensimmäisen reissumme noin vuosi sitten, tuoreena parina. Kävimme Vuosnaisten meriasemalla syömässä pizzat ja juomassa samanlaisen Kanes-pullon kuin viimeeksikin. Otimme samanlaisen kuvan Vuosnaisten satamassa, kuin ensimmäiselläkin kerralla. Puhuimme matkustaisesta, tulevaisuudesta ja kesästä.

Ehkä tästä reissusta tulee pidemmänkin ajan perinne.

IMG_20180505_131734_973.jpg