Kipua ja ajatusten nollausta

Lauantaina se sitten tapahtui, mitä en ollut osannut ollenkaan odottaa. Laskeuduin huulirasvan muoveja avaten portaita alakertaan, kun yhtäkkiä liukastuin ja kaaduin taaksepäin lanaten portaat alakertaan asti. Rappusten alapäässä se iski: huuto ja kauhu! Pelko siitä, että nyt kävi pahasti. Kipu oli sanoinkuvailematon, liekö shokinkin takia, vaikka yleensä shokki viivästyttää kipua.

Mies havahtui keittiössä kovaan kolinaan ja huutoon. Säikähtäneenä säntäsi luokseni löytäen minut rappusten alapäästä makaamasta. Oli kuulemma aika kova paikka. Koitin liikuttaa itseäni ja tunnustella mahdollisia vaurioita, mutta mikään paikka ei tuntunut vahingoittuneen pahasti. Takalisto-osasto oli aivan tulessa, mutta siitäkin selvittiin violetinpunaisenmustalla mojovan kokoisella mustelmalla, joka vaikuttaa lähinnä liikkumiseen.

Lähdettiin kuitenkin suunnitellulle Helsingin reissulle, kun todettiin, että kaikki raajat toimii, eikä pää kolahtanut mihinkään. Olo oli ihan hyvä järkytyksen hiukan laannuttua. Onneksi en ollut kaatunut eteen päin, sillä jälki olisi varmasti ollut toisenlaista. Yhtän en ehtinyt käsillä ottaa vastaan, sillä käsissäni olivat kaatumisen hetkellä kännykkä ja huulirasva. Ne olivat tiukasti otteessani vielä pyöriessäni alakerran lattialla kivun kourissa.

Onni onnettomuudessa ja päästiin siis suuntamaan kohti pääkaupunkiseutua, hotellilomaa ja miehelle viime jouluna ostamaani ”käsiaseammunta kahdelle” -elämyspakettia. Pienellä haparoinnilla löydettiin perille Osuva Range & Trainingiin ja päästiin turvallisuuskoulutukseen ja lopulta ampumaan. Aivan uskomattoman koukuttavaa touhua. Osumat olivat huonoja, jollei keskittynyt 100%. Muutamia kierroksia siinä räiskittiin ja viimeisellä kierroksella osuin jopa kymppiin! Hiukan reunaosuma, mutta lasketaan!

Innostus oli valtava, keskittyminen ja aivojen nollaus tehokasta. Aika kului kuin siivillä ja Osuva ansaitsee kyllä kiitokset hienosta elämyksestä: puitteet viimeisen päälle, henkilökunta huippuluokkaa ja fiilis kohdillaan. Hyvillä mielillä ja hymyssä suin lähdettiin jatkamaan viikonloppulomaa.

IMG_20181006_132855_358.jpg

Intohimoni penkkiurheilu

2017-07-02 12.41.25

Oma kiinnostukseni penkkiurheiluun on alkanut todella nuorena. Meillä kotona katsottiin aktiivisesti formuloita, yleisurheilua, mäkihyppyä, hiihtoa ja televisioituja urheilukisoja. Pienempänä käytiin paikanpäällä katsomassa lähinnä jääkiekkoa, mutta teini-iässä seurasin silloisessa kotikaupungissani laajasti eri palloilulajeja kuten koripalloa, kaukalopalloa, salibandyä ja jalkapalloa. Toki jääkiekko on aina ollut erityisessä asemassa suosikki lajina, mutta muutama vuosi sitten se sai kovan haastajan pesäpallosta.

Tampereella vietetyt kesät kuluivat Kaupin pesäpallokentän katsomossa. Yhteisöllisyys, rento meininki ja hyvät pelit saivat minut jopa hankkimaan kausikortin kahtena viimeisenä pirkanmaalla vietettynä kesänä. Nyt turkulaisena minun on matkattava Pöytyälle asti, mikäli haluan nähdä edes ykköspesistä, pesäpallon divarisarjaa.

Jääkiekon katselu on siirtynyt kotisohvalle. Yli 5 vuotta sitten hankittu kanavapaketti takaa sen, että näen suosikkijoukkueeni SaiPan jääkiekkomatsit suorana. Silti kaipaan yhä hallin tunnelmaa ja yhteisöllistä fiilistä, jota ei aina meinaa korvata se, että kotisohvalta katsoessa voi napostella herkkuja, kenenkään pää ei ole edessä, vieressä ei ole ääliömäistä vastustajanfania, kanavapaketti tulee suhteessa paljon halvemmaksi…

2017-09-02 18.23.05

Edelleen joukkuelajien lisäksi seuraan mielelläni mm. ampumahiihtoa, yleisurheilua ja elektronista urheilua. Maailmanmestaruudesta kisatessa tai olympialaisten hengessä seuraan melkein lajia kuin lajia. Cheerleading, alamäkiluistelu, pöytätennis, miekkailu, kouluratsastus… Mitä vain televisio sattuu lähettämään, minä olen jättisohvallani valmiina.

 

Seuraako sinä jotain urheilua? Mikä laji on vienyt sydämesi? Sana on vapaa.