Palkallisten lomien puuttuminen

Tämän kuun viimeisenä päivänä olen ollut nykyisen työnantajani palveluksessa vuoden. Tähän vuoteen on sisältynyt 30h viikossa olevia sopimuksia ja nykyään näitä 20h/viikko kattavia sopimuksia. Olen myös tehnyt poikkeustilanteessa esimerkiksi yhden päivän sopparin. Määräaikaisuus on tässä työpaikassa aikalailla vakio. Myös osa-aikaisuutta siihen lisäksi ilmenee jonkin verran. Itselleni lyhyet päivät ovat sopivia ja sopimukseni muutettiin lyhyemmäksi omasta tahdostani, joten sen suhteen minulla ei ole valitettavaa.

Ongelmaksi muodostuu se, ettei minulle kerry lomia. Tai kertyy kyllä, mutta ne maksetaan pois jokaisen sopimuksen päättymisen jälkeen, eli ihan vähän väliä. Taloudellisesti ne rahat eivät siis juurikaan tunnu, koska summat ovat pieniä. Paljon suuremman ilon kokisin saavani palkallisella vapaapäivällä silloin tällöin.

Kyllähän se kirpasee, kun joululoma rajoittuu pelkkiin pyhiin, kun on aina tottunut olemaan lomalla myös välipäivät. Kun muut firmassa pitivät viiden viikon kesälomiaan, minä olin töissä. Sama toistui nyt syyslomalla ja viime keväänä talvilomia vietettäessä.

Olenhan minäkin poissa töistä kerran kuussa kaksi päivää palkattomalla, kun on mentävä kouluun lähiopetukseen. En kuitenkaan laske tätä lomaksi. Lomaksi en lue myöskään (toisin kuin työkaverini) sitä, että makasin viikon karseassa flunssapöpössä kotona. Ei se ole helvetti mitään lomaa!

On mukavaa, että työpaikka joustaa, mikäli on pakollisia menoja, kuten minulla viime aikoina lääkäri- ja fyssarikäyntejä. Saan myös tarvittaessa palkattomia vapaita asioiden hoitoon, kuten keväällä lukiessani pääsykokeisiin. Kuitenkin alle 1000€ kuukausituloissa palkattomat vapaat näkyvät nopeasti, eikä niitä tahdo turhanpäiten pitää. HAaveilen lomamatkasta etelään, muttei ole varaa maksaa matkaa ja lisäksi menettää vähintään viikon ansiotuloja siinä samalla.

Viime kesä oli ensimmäinen kesä, jolloin en ollut lomalla. Edellisissä työpaikoissani minut heivattiin 10 viikon ajaksi palkattomalle lomalle, koulujen ollessa kiinni. Ei mikään ideaalivaihtoehto, mutta kesästä sai kyllä irti enemmän, sen minkä kukkaronnyörit antoivat myöden. Viime kesä oli kuuma, ihan liian kuuma siihen nähden, että olin vielä isommilla työtunneilla mukana hommassa. Kun aamuherätys on klo 5, ei kesäilloistakaan voinut nauttia.

Toivottavasti uudet opiskelukuviot tuovat mukanaan työn, jossa työsopimus on vakituinen tai pidempi määräaikaisuus. Haluan, että lomat kertyvät ja pääsen nauttimaan niistä. Haluan muuttaa omat ylityötuntini vapaapäiviksi rahallisen korvauksen sijaan. Arvostan vapaa-aikaani ja haluan, että voin viettää sitä muutenkin kuin valmistautumalla töihin tai lepäämällä työpäivien jälkeen.

IMG_20181021_133353.jpg

Etenemisestä ja yksinäisyydestä

Vietimme ihanan viikonlopun Tampereella Tornihotellissa yöpyen, kummityttöä ja parhaita ystäviä nähden. Samalla tutustuimme klaanimme uuteen jäseneen, joka oli vasta vähän yli viikon vanha. Niin pieni ja hento vielä.

Tämä viikonloppu sai aikaan kahdenlaisia aatoksia. Ajatuksen siitä, että olen kolmekymppinen ja ehkä elämässä täytyisi jotenkin edetä sekä oivalluksen siitä, kuinka yksinäinen sitä oikeastaan onkaan täällä Turussa.

Elämässä on toki edetty töiden ja koulutusten muodossa, mutta kyllä tässä taas tuntee olevansa nollapisteessä, kun aloittaa uudet opinnot, joiden tarkoitus on korvata aiemmat hukkaan heitetyt vuodet väärällä alalla. On ostettu talo, mikä tuntui hetken etenemiseltä, mutta nyt tähänkin on jo tottunut. En ole koskaan edennyt yhdenkään kumppanin kanssa kihloihin asti enkä ole perustanut perhettä. Ne ovat nyt ehkä niitä asioita, jotka laittavat mietityttämään. Niiden suhteen tulisi mielestäni tapahtua muutoksia ennen kuin olen vanha luuska. Eli aika pian.

Yksinäisyys on iskenyt oikeastaan jokaisessa uudessa kotikaupungissa. Läheiset ovat kaukana, eikä viestittely ja soittelu aina korvaa sitä tunnetta, kun pääsee vapaasti jutustelemaan kasvokkain. Viikonloppuna oli niin mukava olla sosiaalinen pitkästä aikaa, että sitä tunnetta jää kaipaamaan. Olisi kiva soittaa spontaanisti ystävä kylään tai lähteä kahville jonnekin. Asia nyt vain on niin, etten tunne Turusta ketään. Se asia voi muuttua tulevaisuudessa ja lasken toivoni opiskelutovereihin. Kuitenkin pääasiassa etäopintoina kotona tehtävä opiskelu ei takaa pysyviä ystävyyssuhteita.

Elämässäni on siis havaittava tyhjiö, jonka täyttäminen ei olekaan niin helppoa. Täyttääkö sen uudet ihmiset, jää nähtäväksi. Tärkeintä on, että lopetan ongelman kiistämisen ja myönnän sen itselleni rehellisesti.

IBS-potilaana

Tänään heräsin työaamuun tyytyväisenä ja jopa yllättävän levänneenä, vaikka olenkin ollut viime viikot aivan yltiöpäisen väsynyt ja nukkunut lähinnä kaiken sen ajan, jolloin en ole töissä.

Töissä alkoi kuitenkin vatsaa juilia ja muutaman kiireellisen vessareissun jälkeen totesin, että on parempi ottaa asia puheeksi pomon kanssa. Maha ei rauhoittunut, minä en voinut lähteä jakamaan postia kauas kaikista mahdollisista wc-tiloista. Esitin asian suoraan kaunistelematta.

Olen kärsinyt ärtyneestä suolistosta nyt vajaa kymmenen vuotta. Se saapui elämääni osittain perimäni kautta ja osittain paniikkihäiriön sivutuotteena. Välillä on pitkiä aikoja, kun voin todella hyvin ja saatan elää lähes normaalia elämää. Sitten tulee taas kausi, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan.

Tämän päivän olon aiheuttivat todennäköisesti viikonlopun syömiset. Joskus syön tarkoituksella väärin (kiellettyjä ruoka-aineita) ja saan kärsiä. Joskus taas ei ole mitään väliä mitä syön ja saan tuntea senkin nahoissani. Toisinaan maha päättää olla hankala ihan muuten vaan.

Olen viime aikoina todennut, että yhä harvemmat kasvikset sopivat minulle. Saan tuoreista kasviksista aivan järkyttäviä mahakipuja. Koita tässä nyt syödä terveellisesti, kun suolisto karsii pois kasvikset ja valtaosan hedelmistä. Kasvisten keittäminen ei ole auttanut asiaan, vaan oireita ilmenee kaikesta huolimatta.

Voin helposti syödä samana päivänä vaikka mäkkärissä ja hesessä, mutta pala kurkkua ajaa minut koko illaksi vessaan. Tämä on niiiiin turhauttavaa, kun olen tajunnut jonkinasteisen piilevän diabetes-vaaran hiipivän pikku hiljaa lähemmäs tämän jatkuvan lihomisen ja mässäilyn myötä. Haluaisin syödä terveellisemmin, mutta kiellettyjä ovat maitotuotteet, viljatuotteet, kasvikset, hedelmät… Todella ärsyttävää.

Tämä päivä menee nyt kotisohvalla, mutta huomenna olisi päästävä töihin tekemään tämän päivän hommat ja huomiset siihen lisäksi. Myös stressi lisää vatsaoireita, joten mielen pitäisi pysyä tyynenä… Hah.

Tuskainen yö

Eilen oli ihana päivä, jolloin ulkoilu, aurinko ja leffailtailu miehen kanssa yhdistyivät hyvään ruokaan, juomaan ja herkutteluun. Illalla olo oli ähkyinen ja tukkoinen, mutten kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, sillä ärtyneen suolen omistajana olen tottunut kaikenlaisiin mahatuntemuksiin.

Yöllä heräsin kuitenkin puristavaan, mutta samalla viiltävään, kipuun. Kipu sijoittui oikealle puolelle vatsaa ja niin ylös, että umpparin voi sulkea heti pois. Vatsan hierominen ja jumppaaminen eivät auttaneet, vaikka yleensä niistä on apua ummetustunteen kanssa. Kipu säteili voimakkaasti muualle vatsaan ja selkään.

Vessaan menin lähinnä sen vuoksi, että sikiöasennossa tuntui hyvältä olla. Suoli alkoi kuitenkin toimia ja samalla tunsin miten pahoinvointiaalto iski. Tuska hiessä juoksin hakemaan ämpäriä, jota ei löytynyt. Päädyin muovisen kulhon kanssa takaisin vessaan. Mitään ei kuitenkaan kulhoon päätynyt, vaikka olo oli sanalla sanoen kuvottava.

Nukahtelin vessaan kivuista huolimatta ja jossain kohtaa päätin vain mennä sänkyyn. Googlasin sappivaivat ja mahataudit, mutta olin jotenkin onnistunut nukahtamaan siihen sikiöasentoon muutamaksi tunniksi.

Aamulla herättyäni olo oli niin hirveä, että päädyin soittamaan tyksiin. Sieltä neuvottiin ottamaan panadol ja burana, ja pysyttelemään kotona.

Särkylääkkeet pysyivät sisällä ja alkoivat helpottaa kipua. Olo on jo parempi, mutta pelkään, että sama toistuu, kun lääkkeiden vaikutus lakkaa. Samalla jännittää myös tuleva työviikko…

Aktiivisuuskello

Olen jo useamman päivän aikonut kirjoittaa lehtitilauksen mukana lahjaksi saamastani aktiivisuuskellosta. Olen vain odottanut parempaa aikaa. Äsken saunaan mennessä riisuin kellon kylppärissä ja laitoin sen matalan kaapin päälle odottamaan. Kyseinen kello kestää kyllä suihkussakäynnin, muttei saunomista.

Eikä näköjään myöskään kaakelilattialle putoamista!

Otin kosteusvoidetta kaapista… Kalteva lattia ja oven avaaminen saivat aikaan sen, että kello kellahti suoraan kaakeleille. Kellon lasi on nyt pirstaleina ja minä olen surullinen. Kello on ollut ihan mahtava! Sen lisäksi, että se on aivan tavallisen kellon näköinen, on se toiminut uuden työn askelmäärien laskijana, unen tarkkailijana ja kalorien kulutuksen mittaajana. Muoviranneke ei ole ehkä tyylikkäin, mutta se on työssäni kätevä, sen voi pestä sanomalehtimusteesta ja muusta moskasta.

Nyt kello lojuu piirongin päällä hylättynä. Lasista irtoaa pieniä hippusia, joten kelloa ei uskalla liikutella, ettei jollakulla ole kohta lasinsirua jalkapohjassa.

Maksaisikohan maltaita saati vaivaa korjauttaa lasi?

 

2018-01-04 15.07.59

Hyvästi vanha koti

Viime kuukausien raskain asia on ollut muuton lisäksi kaikki vanhaan kotiin liittyvä säätö. Ensin pari kuukautta kestänyt pikkuhiljaa etenevä pakkaaminen, jatkuva kaaos laatikoiden ja muun sälän keskellä. Uuteen kotiin muuton jälkeen kaikki viikonloput vienyt ravaaminen vanhalla kodilla hakemassa viimeisiä tavaroita, tyhjentämässä varastoa, organisoimassa kaatopaikkakuormaa…

Toissasunnuntaina saatiin kuitenkin asunto täysin tyhjäksi ja vielä siivottuakin. Silloin tippui suuri taakka hartioilta. Kun asuntoa vuokrannut firma vielä keksi, että meidän täytyy kaiken muutto- ja siivousrumban keskellä alkaa jo esitellä asuntoa mahdollisille uusille asukkaille, oli helvetti hetkellisesti irti. Puhelin soi vähän väliä, eikä asunnon esittely ollut mikään yksinkertainen asia, kun sattuu asumaan jo 200 kilometrin päässä.  Osa esittelyistä hoidettiin puhelimessa kuvaillen, osa paikanpäällä sotkun keskellä.

Nyt nämä haasteet ovat takanapäin ja vuokrafirman luvatessa korjata kanin syömät lattialistat omatoimisesti vähentäen siihen käytetyn summan takuuvuokrasta, katosi sekin ongelma yllättäen yhdellä puhelinsoitolla. Viime sunnuntaina vietiin ystävälle asunnon avaimet, jotta hän voi ne tämän viikon aikana palauttaa meidän puolestamme.

Niinpä kaikki on ohi. Viikkojen kriiseily ja piina, jotka ovat venyttäneet oman pinnan lisäksi parisuhdetta. Miehen kanssa kahdestaan ajetut muuttokuormat, kannetut tavarat, pakatut laatikot… Usko on ollut koetuksella monta kertaa.

En halua taas hetkeen muuttaa.

Harmituksia

Viime aikoina on toisinaan turhauttanut ja harmittanut. Stressi on kasaantunut aika suureksi, sillä muuton myötä on liikaa ajateltavaa.

Harmitusta ja turhautumista ovat aiheuttaneet muunmuassa seuraavat asiat:

  • Blogiarvontavoittaja ei jättänyt minkäänlaisia yhteystietoja, eikä siis tiedä, että on voittanut. -> En pääse postittamaan voittoa.
  • Työt päättyvät ja olo tuntuu petturimaiselta, kun lähden kesken sopimuskauden ja jätän muut enemmän ja vähemmän pulaan.
  • Muutto on rapian viikon kuluttua, eivätkä kaikki huonekalut tule mahtumaan yhteen kuormaan.
  • Aikaa ei tunnu riittävän kenellekään ja ne hetket, kun aikaa olisi, lojun sohvalla mässäilemässä.
  • Asiat, joita piti tehdä syksyllä, jäävät tekemättä.
  • Opiskeluista puuttuu vielä kolme esseetä, jotka eivät mitenkään valmistu ennen muuttoa.
  • Kani pissi uuden auton etupenkille ensimmäisellä ajoreissulla kuljetuskopan raosta kaikista pyyheviritelmistä huolimatta.
  • Ajattelin syödä tällä viikolla kevyemmin ja tein salaattia. Se maistui ihan p*skalta ja heitin sen roskiin. Ei rosepippureita fetajuustoliemeen kiitos!
  • Työkkäri painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Samoin kaikenlaiset sähköfirmat, lehtimyyjät, elisateliadna-kaupustelijat.
  • Elisan kaupustelijan kanssa sovittu tilaus oli kadonnut taivaan tuuliin, eikä sitä nettiä nyt sitten todellakaan tullut uuteen kotiin.
  • Koko viikon auton takapenkki ja kontti ovat olleet talvirenkaiden vallassa. Huomisesta alkaen kesärenkaat odottavat milloin pääsevät rysähtämään kuljettajan niskaan.
  • Olen varma, että unohdamme muuttaa joko häkkivaraston, fillarin tai parvekekalusteet.
  • Pelkään, että vatsakipujen syynä ovat taas divertikkelit ja niiden tulehtuminen.

IMG_20171022_121748_077

Ei meinannut hymy oikein irrota enää.