Työttömyys ja hitaasti pyörivät pyörät

2017-10-05 11.24.22.jpg

Hei kaikki, minä olen työtön! Olen ollut viimeiset kuusi vuotta niin tiukasti työelämässä, että tämä työttömyys tuntuu oudolta. Edellisen työn tajoamat työttömät kesät eivät tuntuneet tältä, sillä aina oli tiedossa, että syksyllä palataan taas töihin. Nyt sitä on jotenkin ihan hukassa, enkä osaa kyllä yhtään nauttia ajatuksesta, että olen nyt niin sanotulla ”lomalla”.

Kaikki päivät ovat menneet opiskeluja viimeistellessä ja virastopuljauksessa. Tänään soittivat te-toimistosta, että tulisi tehdä selvityksiä siitä, missä vaiheessa opintoni ovat ja siitä, miksi irtisanouduin töistä. Liitteeksi toivovat opintosuoritusrekisteriotetta, irtisanoutumisilmoitusta ja uusinta työtodistusta.

Selvitykset ovat liitteitä vaille valmiit ja aion te-toimiston virkailijan suosituksesta käydä ensimmäistä kertaa elämässäni myös ammatinvalintapsykologilla. Toivon saavani siitä tapaamisesta hiukan suuntaa elämälleni, sillä olen aika pihalla siitä, mitä oikeasti kannattaisi tehdä.

Haluan työn, joka on mieleistä, jossa on töitä ylipäätään tarjolla ja edes kohtuullinen palkka (yli 1200€/kk). Mielellään kokoaikainen, mutta myös osa-aikainen käy. Mille alalle tässä nyt sitten lähtisi opiskelemaan, sillä olen todennut, että nykyinen koulutukseni ei vastaa toiveitani. Työllistyminen on liian haastavaa yhteisöpedagogina, jonka töitä vievät sekä sosionomit että hoito- ja hoivapuolen työntekijät.

Olen makustellut tradenomin tutkintoa, sillä se tarjoaisi monenlaisia vaihtoehtoja suuntautumiselle. Paljon varoitellaan, ettei silläkään alalla ole töitä riittävästi, mutta opiskellessa tekisin varmasti monia asioita toisin, loisin kontakteja ja valitsisin harjoittelupaikkoja hiukan huolellisemmin kuin aikanaan yhteisöpedagogikoulutuksessa.

On myös aloja, jotka kiinnostaisivat, mutta joilla työllisyystilanne tai palkkaus on heikko. Sellaisille aloille minulla ei ole nyt aikaa suunnata. Tarvitsen työllistävän alan, säännölliset tulot ja vapauden tästä pohtimisesta.

Tunnelmia muuton jälkeen

Huh, nyt se on sitten vihdoin tehty. Tuo painajaisia jo viikkoja aiheuttanut muutto! Uusi koti on vielä kovin sekainen, eikä ole päästy laittamaan kaikkia huonekaluja paikoilleen, mutta kyllä suurin urakka on nyt takana.

Muutto suoritettiin viikonlopun aikana, miehen kanssa kahdestaan. Tavarat olivat painavia, hankalan muotoisia ja inhottavia kantaa. Niin vain jotenkin saatiin tavarat liikkumaan paikasta toiseen.

Suurena apuna oli Aurarentistä vuokrattu paku, joka urhoollisesti kuljetti meitä pirkanmaan ja varsinais-suomen väliä. Vaikka osa tavaroista on edelleen vanhalla kämpällä, kuten unohtamamme grilli ja mikro, on olo suhteellisen helpottunut. Pieniä takaiskuja koimme, kun vuodesta 2008 palvellut hylly tuli tiensä päähän ja pakatessamme kuormaa vartioimatta ollut kani ehti purra television virtajohdon poikki. Uuden kodin 75,5 neliötä tuntuvat tällä hetkellä lähes yhtä tilavilta kuin vanhan kodin 49 neliötä, mutta kyllä niitä kulkuväyliä tässä pikkuhiljaa alkaa muodostua.

Ikeasta on tulossa uusi neljän henkilön kulmasohva ja vanhan hyllyn tilalle vähän vastaavanlainen, johon saadaan taas tavaroita laitettua. Nukuttuamme muuton keskellä Hyytelöksi ristimällämme ilmapatjalla, tuntuu oma sänky nyt taivaallisen hyvältä. Pyykki- ja astianpesukone rallattavat päivät pitkät, kun muuton keskellä pyörineet astiat ja likapyykit saadaan viimein pestyä.

Lemmiki ovat kotiutuneet hyvin, kanin pientä ripulointia lukuunottamatta, ja aurinko paistaa. Mikäs tässä on ollessa valmiissa maailmassa.

Arvontavoittaja hukassa

En ole saanut arvontavoittajalta ElliV:ltä sähköpostia, eikä minulla ole hänen yhteystietojaan. Epäilen, ettei hän seuraa postauksiani, eikä siksi ole huomannut, että häntä kaipailen.

Voittajalla on aikaa ilmoittautua tämän viikon loppuun asti. Ensi maanantaina arvon uuden voittajan, mikäli siihen mennessä en ole ElliV:stä kuullut. Toivotaan parasta.

Typerät hakemukset ja selvityspyynnöt

Lietsoin itseni eilen sopivaan fiilikseen lukemalla Suttastiinan blogikirjoituksen siitä, kuinka työttömänä joutuu näkemään välillä suhteettoman suuren vaivan työnhaussa, etenkin kun rekrysivustot ja selain- sekä järjestelmäpohjaiset hakemukset yleistyvät. Oma työttömyyteni alkoi tänään ja vaikken vielä olekaan uhrannut ajatuksia työnhaulle, satunnaista mol:n selailua lukuunottamatta, olen jo etukäteen aivan kypsä koko touhuun.

Ymmärrän, että työnhakijana minun on nähtävä vaivaa; päivitettävä CV, muotoiltava sopivanlainen hakemus ja oltava motivoitunut ja niin helvetin kiinnostunut jokaisesta mahdollisuudesta työllistyä. Se mikä ketuttaa on juurikin tuo Suttastiinankin mainitsema valmis rekrypohja, jossa kysellään sivu toisensa perään elämänvaiheistani, aiemmista töistäni ja soveltuvuudestani.

Eniten rassaa tarkkojen päivämäärien kysely (Milloin aloitit työn?) Muistan toki viimeisimmät työni, mutta lukuisia pätkätöitä tehneenä on välillä sangen hankala muistaa tarkkoja päivämääriä lähes vuosikymmenen takaa. Lisäksi pätkätöiden luettelointi on pakko tehdä yksi kerrallaan, koska valmis rekrypohja ei jousta, enkä voi niputtaa esimerkiksi samalle firmalle tehtyjä keikkahommia välttämättä ollenkaan.

Toinen tänään nyppinyt selontekopyyntö tuli henkivakuutusyhtiöstä. Hain jokin aika sitten autolainaa ja halusin siihen lainan takaisinmaksuturvan. Tämän turvan saaminen edellytti terveyskyselyn täyttämistä, jolla selvitettiin, etten ole heti heittämässä lusikkaa nurkkaan. Tänään sain hylkäystiedotteen ja selvityspyynnön, jossa vaadittiin minua selventämään tarkemmin paniikkihäiriöni ja suolistovaivojeni (IBS) tietoja. Selvityspyynnössä oltiin erityisen kiinnostuneita siitä, missä sairauteni on diagnosoitu, milloin ja kenen toimesta.

Dianooseja tukevia lausuntoja olen saanut viidestä eri kaupungista/kunnasta. Olen asioinut työterveydessä (ainakin neljässä), terveyskeskuksissa, yliopistollisessa sairaalassa sekä yksityisillä tahoilla. Omakanta-palvelussa tietoni ovat väärin, joten sieltä en saa asiaan selvyyttä, eikä omakanta edes ulotu niin kauas menneisyyteen, kun mitä tässä vaadittaisiin. Voitte vain kuvitella kuinka pyörittelin silmiäni siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt nimetä hoitavia lääkäreitä…

Ymmärtäisin, jos sairauteni olisivat hengenvaarallisia. Jos olisin listannut terveysselvitykseen esimerkiksi pahanlaatuisen kasvaimen, olisi ymmärrettävää, että vakuutuksen myöntäjä olisi kiinnostunut tietämään asiasta tarkemmin. Saattaisin hyväksyä tällaisen piinaamisen myös mikäli lainani summa olisi suuri. Nyt tämä tuntuu ajan haaskaukselta ja pelkään, etteivät ulkomuistista kaivetut paikat ja henkilöt riitä selvitykseksi. Lähiviikot näyttävät kuinka sen suhteen käy.

Tämä hetki

Koska elämä on ollut viimeisen kuukauden ajan yhtä pakkaamista, muuttamista, viimeisiä työviikkoja, huonoja talvikelejä, vaihdettuja ja tämän päivän myötä myös puhjenneita renkaita, on tärkeää pysähtyä nauttimaan niistä pienistä hyvistä hetkistä, kun kaikki tuntuu olevan ihan okei.

Tämä hetki on sellainen. Puhjennut rengas on korjattu, jäähtynyt pizza syöty, viimeinen työpäivä häämöttää huomenna edessä ja muuttokin on jo ensi viikonloppuna. Riisun puristavat vaatteet, keitän mukin teetä, avaan tallenteelta tämänpäiväisen Isä Brown -jakson, nappaan viimeisen Jaffakeksin ja haistatan pitkät rästissä oleville opiskeluhommille.

Elämä on tässä, minä olen tässä.

2017-10-26 09.04.47.jpg

Harmituksia

Viime aikoina on toisinaan turhauttanut ja harmittanut. Stressi on kasaantunut aika suureksi, sillä muuton myötä on liikaa ajateltavaa.

Harmitusta ja turhautumista ovat aiheuttaneet muunmuassa seuraavat asiat:

  • Blogiarvontavoittaja ei jättänyt minkäänlaisia yhteystietoja, eikä siis tiedä, että on voittanut. -> En pääse postittamaan voittoa.
  • Työt päättyvät ja olo tuntuu petturimaiselta, kun lähden kesken sopimuskauden ja jätän muut enemmän ja vähemmän pulaan.
  • Muutto on rapian viikon kuluttua, eivätkä kaikki huonekalut tule mahtumaan yhteen kuormaan.
  • Aikaa ei tunnu riittävän kenellekään ja ne hetket, kun aikaa olisi, lojun sohvalla mässäilemässä.
  • Asiat, joita piti tehdä syksyllä, jäävät tekemättä.
  • Opiskeluista puuttuu vielä kolme esseetä, jotka eivät mitenkään valmistu ennen muuttoa.
  • Kani pissi uuden auton etupenkille ensimmäisellä ajoreissulla kuljetuskopan raosta kaikista pyyheviritelmistä huolimatta.
  • Ajattelin syödä tällä viikolla kevyemmin ja tein salaattia. Se maistui ihan p*skalta ja heitin sen roskiin. Ei rosepippureita fetajuustoliemeen kiitos!
  • Työkkäri painaa päälle kuin yleinen syyttäjä. Samoin kaikenlaiset sähköfirmat, lehtimyyjät, elisateliadna-kaupustelijat.
  • Elisan kaupustelijan kanssa sovittu tilaus oli kadonnut taivaan tuuliin, eikä sitä nettiä nyt sitten todellakaan tullut uuteen kotiin.
  • Koko viikon auton takapenkki ja kontti ovat olleet talvirenkaiden vallassa. Huomisesta alkaen kesärenkaat odottavat milloin pääsevät rysähtämään kuljettajan niskaan.
  • Olen varma, että unohdamme muuttaa joko häkkivaraston, fillarin tai parvekekalusteet.
  • Pelkään, että vatsakipujen syynä ovat taas divertikkelit ja niiden tulehtuminen.

IMG_20171022_121748_077

Ei meinannut hymy oikein irrota enää.

Blogiarvonnan voittaja!

Postasin tuossa vajaa kuukausi sitten tämän blogin ensimmäisen arvonnan ja nyt on tullut aika julistaa voittaja.

 

Voittajan arpoi kaikkien vastaajien keskuudesta random generator.

Voittaja on Elliv nimimerkillä kommentoinut henkilö! Paljon onnea!

Otathan minuun yhteyttä pikaisesti sähköpostilla javies @ hotmail.fi!

Blogiarvonta!

On tullut aika arpoa jollekin onnelliselle voittajalle Hallamaan ensimmäinen blogiarvontapaketti!

IMG_20171007_233359.jpg

Paketti sisältää:

  • Lumenen Invisible Illumination Instant glow Beauty serumin sävyssä universal medium
  • Eyluren Naturals for everyday wear tekoripset
  • Yves Rocherin Sexy Pulp volume gloss huulikiillon sävyssä rose
  • Essencen French manicure setin
  • Essencen eyeshadow applikaattorit

Mikäli haluat osallistua tuotepaketin arvontaan, kommentoi tähän postaukseen paras vinkkisi kaamosmasennuksen selättämiseen. Lisää kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdalle.

Aikaa tähän on 22.10. klo 22.00 asti.

Onnea arvontaan!

 

Kuka oikein olen

Nyt kun blogi on siirtynyt uudelle alustalle, on ehkä relevanttia kertoa jotakin myös blogin kirjoittajasta. Tässä siis satunnaisia tietoja minusta:

  • Täytän ensi kesänä 30 vuotta ja pientä ikäkriisiä on aika-ajoin ilmoilla.
  • Minulla on pupu ja hamsteri, muttei lapsia. Lasten aika ei ole vielä.
  • Olen stressaaja paniikkihäiriöineni ja vatsaoireineni (sairastan IBS:ää).
  • Työskentelen kuudetta vuotta aamu- ja iltapäivätoiminnanohjaajana, mutta olen sanonut itseni irti muuton takia.
  • Asun tällä hetkellä 49m2 yksiössä mieheni kanssa. Muutamme 75,5m2 kolmioon.
  • Unelma-ammattini on kirjailija tai jokin hyvinvointivalmentaja/mentori.
  • Minulla on pieni laatikollinen dvd-elokuvia, mutta kolme kirjahyllyllistä kirjoja.
  • Olen tarkoituksella karsinut elämästäni asioita, jotka luovat ahdistusta ja stressiä. Downshiftailen omalla tavallani.
  • En käytä alkoholia, tupakkaa, nuuskaa, huumaavia aineita tai kahvia.
  • Asunnossani on samassa huoneessa keltainen, punainen, sininen, valkoinen ja musta huonekalu. Lisäksi tässä huoneessa on vihreä matto.
  • Välttelen vaatehuoneessa käyntiä, sillä inhoan miten pupuni sukeltaa huoneeseen heti kun ovea raottaa.
  • Rakastan hyvää ruokaa liikaakin. En voi vastustaa pastaa, tuoreita sämpylöitä, vadelmapannacottaa tai Plevnan pyttipannua. (Tai Hookin ribsejä!)
  • Pelasin kymmenen vuotta jalkapalloa, nykyisin olen sohvaperuna.
  • Rentoudun täyttämällä kryptoja, ristikoita ja sudokuja.
  • Harrastan kierroksia kauppakeskuksissa, yleissivistävää opiskelua ja dekkarisarjoja.
  • Inhoan siipiannosten mukana tulevia selleritikkuja.
  • Maailman suurin epäkohta on sekakarkkipussit, joihin on päätynyt liian monta salmiakkia.

2017-04-25 18.19.23