Kuulumisia kotisohvalta

Elämä pyörii aikalailla oman vatsan ympärillä. Kun lopetin työt ja jäin kotiin odottelemaan tulevaa ja tekemään etäopintoja, väheni elämästä samalla myös yksi bloggausaihe: töistä rutkuttaminen. Kirjoittaminen on ollut hankalaa, koska koen, etten viitsisi kirjoitella pelkästä raskaudesta ja sen mukanaan tuomista ajatuksista ja oloista. Tämä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti odotusajanblogi, ja pelkään karkoittavani viimeisetkin lukijat.

Jos nyt kuitenkin listaan tähän yleisiä kuulumisia:

  • Rakenneultrassa käyty ja kaikki vaikutti olevan hyvin.
  • Opiskelu etenee ja viimeiset tämän kevään tehtävät on jo julkaistu. Pari viikkoa niin kevätlukukausi on taputeltu pakettiin.
  • Olen väsynyt ja saamaton nahjus, joka ei jaksa siivota ja jota pyörryttää aina, kun pitäisi vähänkin tehdä jotain.
  • Harmittaa, että opiskelutoverit pääsevät jo etsimään työharjoittelupaikkoja syksyksi, kun itse vain odottelen jotain hamaa tulevaisuutta.
  • Illat kuluvat pääasiassa leffoja katsellessa ja tuntuu, että kaikki vähänkin kiinnostavat on katsottu.
  • Öisin vaivaavat jäätävät jalkakrampit voisivat jo loppua.
  • KOKOAJAN on pissahätä.
  • Mies joutui kieltäytymään hyvästä työtarjouksesta perheen perustamisen takia.
  • Voisin elää kokiksella.
  • Grillikausi avattiin vihdoin! Terassi pitäisi huoltaa…
  • Huomenna suunnataan pienelle irtiotolle.
  • Raskausaikana sitä huomaa, keitä ne tosiystävät ovat.

Postaustoiveita vailla

Nämä postaukset ovat aina hiukan meh. Kuitenkin ainakin itselleni kirjoittajana on välillä tärkeä pysähtyä miettimään, mitä itsestäni haluan jakaa ja mitä muut minusta haluaisivat tietää.

Siksi pyydänkin teiltä, arvon lukijat, postausideoita!

Mitä olet halunnut tietää minusta/meidän kodista/työstäni/opiskelustani/mielipiteistäni/sairauksistani/muusta?

Auttakaa minua writers blockin kanssa. Myös te piilolueskelijat… Tiedän, että olette siellä!

Koti on siellä missä sydän

Viikko sitten olimme äidin ja siskon kanssa Tampereella kädentaitomessuilla. Samalla tuli oltua pari yötä Sokos Hotelli Ilveksessä, jonka ikkunasta nappasin kuvan Tampereen keskustasta. Messut sujuivat hyvin, aamiainen hotellissa oli täydellisyyttä hipova minilettuineen ja muine herkkuineen. Söimme Wanhassa Tapissa, Napolissa ja Plevnassa; kaikissa omissa suosikeissani. Shoppailimme ja vietimme äiti ja tyttäret -laatuaikaa.

Se, mikä kuitenkin sai minut kirjoittamaan tästä blogiin, yllätti itsenikin. Ajaessani perjantaina töiden ja tentin jälkeen Tampereelle tunsin sen. Se tunne vahvistui vain viikonlopun mittaan. Kadut olivat vieraita. Paikat tuttuja, mutta olo vieras. Tajusin, etten enää kaipaa Tampereelle. Miun koti ei oo enää täällä.

Se tunne, oli toisaalta pysäyttävä. Vietin kuitenkin pirkanmaalla (Tampereella, Pirkkalassa ja Ylöjärvellä) aika ison osan aikuiselämästäni. Muutin 2011 joulukuussa ja lähdin 2017 marraskuussa. Tampereella olin itsenäistynyt, käynyt ekaa kertaa oikein virallisesti kunnolla töissä. Elättänyt itseni, aikuistunut. Kokenut suuria tunteita, löytänyt toivottavasti elinikäisiä ystäviä. Mutta minä en enää kuulunut siihen kaupunkiin. Minun kotini on muualla. 

Sunnuntaina kotiin ajellessani oli haikea fiilis. Ihan kuin yksi ajanjakso olisi virallisesti päättynyt, vaikka muutinkin jo yli vuosi sitten muualle. Nyt se oli lopullista. Olen juurtunut uuteen kaupunkiin. Ilta alkoi jo hämärtyä. Turku, ihana nähdä sinut taas.

Kun tulot puolittuvat – puhetta rahasta

Tänään on vuorossa hiukan puhetta rahasta, joka valitettavasti on vieläkin liian suuri tabu yhteiskunnassa. Olen aina puhunut avoimesti siitä, miten paljon saan palkkaa, paljonko kulutan ja paljonko saan säästettyä. Tilanteeni muuttui alkusyksystä jälleen, kun aloitin päätoimisena opiskelijana monimuotokoulutuksessa AMK:ssa. Jotta minulla olisi aikaa opiskella päiväopiskelijoiden tahtiin ja valmistua tavoiteajassa tai nopeamminkin, täytyi minun pudottaa työtunteja aika reippaalla kädellä. Niinpä teen enää 20 tuntista työviikkoa.

Käytännössä homma toimii niin, että teen töitä neljänä päivänä viikossa. Tunnit jakautuvat näille neljälle päivälle hiukan epätasaisesti, sillä tarve töissä on toisina päivinä suurempi kuin toisina. Jokainen työpäiväni alkaa kuitenkin klo 6.15. Lopettelen työpäiväni kello kymmenen ja yhden välillä, paitsi jos joudun jäämään ylitöihin. Palkkaa tästä 20h/vk+lisätyöt kertyy n. 1000€/kk. Tämän lisäksi saan kuukausittaista avustusta vanhemmiltani n. 200€/kk. Tämä on jäänne opiskeluajoilta. Sain päätöksen siitä, että olen oikeutettu opintotukeen, mutta tämän vuoden tienestini ovat liian korkeat, jotta voisin vielä nostaa sitä. Minulla on myös oikeus nostaa opintolainaa, mutten ole siihen vielä tarttunut.

IMG_20180914_080420_589

Menopuolella sitten puolestaan onkin näitä ihan perus juttuja. Keväällä ostettu talo ja sen mukanaan tuoma asuntolaina, ovat suurimpia menoeriä. Lisäksi minulla on hiukan jäljellä vanhan autolainan lyhennystä. Vanhan opintolainan olen onneksi maksanut jo pois. Kuukausittaisia kuluja ovat vakuutusmaksut, kotiin liittyvät maksut, kuten sähkö, vakuutus, lämmitysöljy, jätehuolto, vesimaksut ym. Näitä olemme mieheni kanssa jakaneet. Lisäksi meillä molemmilla on autot, sillä työmatkamme ovat pitkiä. Auto tuo roimasti kuluja, mutta helpottaa arkea.

Perusasioihin menee rahaa: ruokaan, lääkkeisiin, lemmikkeihin, vaatteisiin, hygieniaan. Meillä on myös tv-palveluja, nopea nettiliittymä, puhelimet, muutamia lehtitilauksia yms. On asioita joista ei tingitä, kuten nopea netti, joka on edellytys sille, että pystyn suorittamaan opintoni kotoa käsin.

Kun minulla oli vielä täysipäiväinen työ rahaa kului paljon reissaamiseen, ravintoloihin ja kahviloihin, vaatteisiin, sisustukseen, kosmetiikkaan, elokuvalippuihin, kirjoihin… Nyt kun tuloni puolittuivat, on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä karsimaan menoja. Ensimmäisenä lähti valtaosa lehtitilauksista, jokavuotinen talviurheilukanavapaketti, kuntosalijäsenyys ja nettishoppailu. Seuraavaksi aion tarttua aihepiireihin ruoka ja vaatteet.

Tietynlainen nuukailu on ihan mukavaa vaihtelua, kun kyseessä on toivottavasti väliaikainen tilanne. Lisäksi enne kärsi minkään asian puutteesta, eli ei tarvitse asua sillan alla ja syödä roskiksista. Plussana toki vielä se, että miehellä on vakityö ja kohtalaisen hyvät tulot, joten voin vipata häneltä, jos hätä iskee. Meillä molemmilla on omat rahat, muttemme laske tarkalleen mitä kukakin maksaa. Vakaa tarkoitukseni on karsia kulujani niin, että pärjään omilla tuloillani myös tämän opiskeluajan. Kulutuksessani on sen verran ilmaa, että aika paljon saa karsittua kohtalaisen pienellä vaivalla. Ongelmaksi ovat muodostuneet budjettini mukaan aivan viime metrit. Kuinka saada tilanne noin -100€/kk vähintään plusmiinus nollaan. En aio karsia rahastosijoituksistani, joka toki olisi helppo tie saada tulos plussalle, vaan tingin muista asioista.

Tällaisten asioiden parissa täällä kamppaillaan. Muilla menossa nuukailuvaiheita tai halu karsia kulutuksesta?

IMG_20180918_131334_111

 

Omakotitalon mukanaan tuomaa

 

Piakkoin on alkamassa ensimmäinen talvi omakotitaloasujana. Suhteellisen pihalla asioista olevana, vuosia kerrostalossa asuneena sitä joutuu pohtimaan asioita ihan uudelta kantilta.

Täytyy miettiä autojen lämmitysratkaisut. Meillä onneksi on paikat molemmille autoille pihassa ja lämppärijohdotkin saa kohtalaisen pienellä vaivalla viriteltyä. Tänään ostettiin kellokytkimet ja ulkojatkojohto.

Täytyy varautua siihen, että aamulla viiden aikaan töihin lähtiessä piha saattaa olla lumen vallassa. Meillä on kapea käytävämäinen pihaanajo, jossa on oven edessä pieni sivuhaara, jossa autoni on tähän asti ollut. Lumien tultua en taida saada enää taitettua autoani sille paikalle, vaan joudumme parkkeeraamaan automme peräkkäin. Siitä seuraa sitten se ”kumman täytyy lähteä aikaisemmin, laittaa auton taimmaiseksi”.

Ylipäätään koko torppa pitäisi saada jollain keinolla lämmitettyä. Öljy on tilattu ja toimitettu säiliöön, mutta öljykattilan kanssa on ollut pientä hankaluutta. Onneksi varalla on ilmalämpöpumppu ja sähkölläkin saa veden lämmitettyä, jos paniikki iskee.

Kuinka paljon ihminen tarvitseekaan kaikkea puutarhavehjettä! Lumenluontivälineet puuttuvat täysin, sillä vasta saatiin hankittua jatkovarrellinen oksasaha ja puoliksi mädäntyneet omenat odottavat pitkin pihaa muumioitumista, kun ei ikinä kerkeä/jaksa niitä kerätä. Mihin ne edes laittaa, kun ei ole kompostia?

Piti tyhjentää loppukesästä tuo lehtikasa tuolta puukehikosta. No siellähän se on, kun ei ole saanut aikaiseksi vuokrata peräkärryä. Mikäs sen mukavampi kuin edellisten asukkaiden puutarhajätteet. Lisäksi varasto, autokatos ja vaja kaipaavat siivoamista, sillä nekin ovat täynnä edellisten asukkaiden tavaroita. Tokikin heillä oli lupa ne tänne jättää. Varmaan tartteis noi puutarhakalusteet ja grillikin siirtää tuosta säiden armoilta jonnekin sisätiloihin. Autokatokseen ei pääse ajamaan, kun katoksessa könöttää vanha keittiökalusto mikroineen, ruohonleikkuri, fillarit…

Talon toimivuudesta pakkasilla ei ole mitään tietoa. Onko täällä tolkuttoman kylmä? Maksaako lämmitys maltaita? Riittääkö lämmin vesi? Jäätyykö putket? Onko hiekkapiha yhtä liejua? Tuuleeko jokaisesta ikkunanraosta? Olisi ehkä ollut järkevää hankkia takkasydän vanhaan takkaan nyt ennen talven tuloa. Piipunhattukin puuttuu.

Innolla tässä jo talvea odottelee.