Kun yhdistää työn ja opiskelun

Muutamalla muullakin on saattanut käydä mielessä työn ja opiskelun yhdistäminen. Tiedän useamman alanvaihtajan jo täältä blogimaailmastakin. Ajatus siitä, että voi opiskelun ohessa tienata oman elantonsa ja unohtaa opintotuella kitkuttelun on houkuttava ja johti siihen, että itsekin päätin hakea viime keväänä ammattikorkeakouluun. 

Nyt takana alkaa olla ensimmäinen lukukausi. Voin lämpimästi suositella unohtamaan haaveet työn ja koulun yhdistämisestä! No ei vaan. Tässä yhdistelmässä on monia hyviä puolia. 

Kun yhdistää työn ja opiskelun:

  • Ei ole enää vapaa-ajanvietto-ongelmia. Ei ole vapaa-aikaakaan
  • Ei ole aikaa riidellä kumppanin kanssa
  • Voi vedota kiireeseen ihan kaikissa tilanteissa. Samalla välttää illanistujaiset yms. turhuudet
  • Voi lykätä hammaslääkäriaikaa tai luomenpoistoa ikuisuuden, koska on aamu kuudesta alkaen töissä ja iltapäivät ja illat ”koulussa”
  • Ei ole aikaa tuhlata, ellei satu hurahtamaan nettishoppailuun. Kivijalkakauppoihin ei ehdi. 
  • Ei ole joulustressiä, kun niitä kolmea pyhäpäivää odottaa lähinnä kuin kuuta nousevaa jo ihan vaan nukkumisen kannalta
  • Ei juurikaan vaikeuksia nukahtaa; väsymystä riittää
  • Huomaa olevansa työpaikalla korvaamaton ja tärkeä, koska kaikki surkuttelevat jatkuvia koulupäiväpoissaoloja
  • Voi kohtuullisella omatunnolla syödä kaikkea moskaa, koska ei ehdi kokata. Kotiinkuljetuksella tuotava pizza on jees, koska ei ehdi kauppaan
sdr

Ensimmäiset lähiopetuspäivät

Hartaudella odotettu liiketalouden monimuoto-opiskelu pyörähti käyntiin eilen. Viime aikoina työ on maistunut aikalailla puulta ja elämään on kaivannut uusia haasteita, ihmisiä ja lisää sisältöä. Kaikkea tätä sain rutkasti näiden kahden lähiopetuspäivän muodossa.

Jokainen koulun aloitus on omalla tavallaan jännittävä. Vaikka takana on jo yksi AMK-tutkinto ja suoritetut perusopinnot kahdella eri alalla avoimessa yliopistossa, oli torstaiaamuna perhosia vatsassa. Löydänkö paikkani? Sovinko joukkoon? Olenko ainoa alanvaihtaja liiketalouden ammattilaisten joukossa?

Ensimmäinen päivä oli orientoitumista opiskeluun, työskentelymenetelmiin ja -alustoihin. Ilmoittauduimme kursseille, tutustuimme toisiimme, keskustelimme lounastauon ajan uusien opiskelutovereiden kanssa. Noin viidenkymmenen uuden opiskelijan taustat olivat hyvin vaihtelevia. Osalla oli aikaisempia opintoja alalta niin paljon, että he saattoivat hypätä suoraan ylemmälle vuosikurssille. Osa vaihtoi alaa itseni tavoin, osa haki lisää ammattitaitoa ja uusia mahdollisuuksia liiketalouden kentällä.

Oli mukava huomata, että joukkoon mahtui todella laajalla skaalalla ihmisiä. Ikäjakauma oli kattavampi kuin olin ennalta ajatellut ja esittelyissä paljastui mitä hienompia ja erilaisempia titteleitä ja työuria. Mikä rikkaus onkaan tutustua ja jakaa opiskeluaika tuollaisen porukan kanssa!

Tänään siirryttiin jo suoraan opintojen maailmaan työyhteisöviestinnän ja markkinoinnin kautta. Päivän pääteemana oli brändi. Saimme myös pienen maistiaisen pian alkavasta yritystoiminnan jaksosta, jossa suoritamme ensin kansantalouden osion.

Sekä opiskelijat että opettajat tuntuivat olevan hiukan kesäterässä, vaikkakin innostusta riitti puolin toisin. Oppimisalustan tehtävät selkiytyvät ja ohjeistukset täsmentyvät lähipäivinä, ja minunkin on helpompi orientoitua opiskeluun. Aion nimittäin hyväksilukea jo heti alkuun pari kurssia, ruotsi ja viestintä, joista viestintä valitettavasti on yhdistetty aika tiiviisti minullekin pakolliseen markkinoinnin kurssiin. Pieni epäselvyys tehtävien jakautumisesta näiden kahden kurssin välillä sotkee ajatuksiani, sillä en halua tietenkään osallistua hyväksilukemani kurssin asioihin. Etenkin, kun innokkaana pikkuopiskelijana menin jo ilmoittamaan itseni Satakunnan AMK:n verkkokurssille, joka käsittelee henkilöverotusta.

Summa summarum. Opiskelu on kivaa, ruotsin saa hyväksiluettua ja porukka on leppoisaa. Mikäs tässä ollessa ja ensi viikon matematiikan lähtötasotestiä odotellessa.

FB_IMG_1532800865554

Tasan kaksi viikkoa ensimmäiseen koulupäivään

Asia, joka vielä äskettäin tuntui kaukaiselta, on nyt parin viikon päässä. Ihan tuossa noin. Lähellä. Aloitan monimuoto-opinnot täynnä intoa, vaikka minua on jo toppuuteltu etukäteen siitä, miten hajoan ryhmätehtäviin ja tentteihin ja miten en pysty sekä työskentelemään että opiskelemaan täysipainoisesti ja miten vähintään oma henkilökohtainen elämäni ajautuu mittavaan kriisiin tämän typerän projektin vuoksi.

Voi olla. Voi myös olla, että saan 3,5-4 vuoden päästä itselleni uuden ammatin. Voi olla, että näillä työmarkkinatilanteilla sellaisestakin on vielä jotain hyötyä. Ehkä työllistyn helpommin, ehkä ensimmäistä kertaa nautin työstäni, ehkä uusi koulutusala mahdollistaa paremmin työskentelyn IBS:n kanssa. Mene ja tiedä.

Ehkä saan burnoutin, potkut ja jään rahattomaksi tyhjän päälle. Ehkä mies lähtee kävelemään, kun keskityn vain taloushallintoon, ehkä lusmuilen kurssista toiseen enkä koskaan valmistu. Mene ja tiedä.

Faktaa on kuitenkin se, että aion yrittää, teen parhaani ja se saa luvan riittää. Jos käteen ei jää muuta, niin ainakin opiskelijakorttialennukset, opiskelijaterveydenhuolto ja perusteltu syy vaihtaa työpaikalla kevyempiin hommiin. Kyllä siinä on jo ihan tarpeeksi plussia tälle projektille.

Pääsykokeet

Eilen koitti pääsykoe nro 1 -päivä. Aamujännitys oli huipussaan tällaisella stressaavalla ja paniikkihäiriöisellä yksilöllä, mutta onneksi selvisin kuitenkin koululle koetta varten. Osallistujia monimuotosuoritustavan kokeeseen oli yllättävän paljon. Parin viikon päästä päiväopintoihin tähtääviä on varmasti vielä rutkasti enemmän. Jännittää saa siis ihan loppumetreille asti.

Asioita, joita kummastelin pääsykokeessa:

  • Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa se oma nimi ja hetu jokaiseen koepaperiin?
  • Miten joillakin kokeeseentulijoilla ei ollut edes kynää mukana?
  • Jos kassit pyydetään jättämään ovensuuhun, miksi ne silti viedään koepaikalle?
  • Jos kassi jäi ovenpieleen niin miksi siellä täytyy rampata kokoajan hakemassa jotain?
  • Kuinka isot eväät oikeasti tarvitaan kahden max kahden tunnin kokeeseen?
  • Ovatko kaikki ihan väjökkejä?

 

Koe sujui ihan kivasti, vaikkakin essee oli tietysti englannin kielisestä aineistosta täsmäkysymys. Sain sentään jotain vastattua. Matikantehtäviin koitin panostaa, sillä niistä saadut pisteet kerrotaan loppupisteissä kahdella. Koitin myös taktikoida monivalinnoissa, sillä vääristä vastauksista sai miinuspisteitä, kun taas vastaamatta jättämisestä ei rangaistu.

Yllättävän moni poistui kokeesta jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, kun vihdoin sai ekaa kertaa palauttaa koepaperin. Itse lähdin tunnin kohdalla ja vielä sinne jäi ahkeria puurtajia.

Tulokset saapuvat kesäkuun loppuun mennessä, 45 otetaan, joten määrä ei ole kovinkaan iso. Useampi sata vaikutti kuitenkin olevan yrittämässä kouluun pääsyä. Jään odottelemaan toista koetta ja lopullisia pistemääriä.

Pääsykoeaineistoriesa

Juuri kun on ehditty ostaa talo ja alkaa suunnitella muuttoa, niin ilmoille pärähtää liiketalouden pääsykoemateriaalit. Hyvä ajoitus.

Tänä vuonna materiaaleina ovat Viking Linen vuosikertomus vuodelta 2016 ja englannin kielinen nivaska otsikolla: ”Value creation through the integration of sales and marketing: SMARKETING”.

Luettuani pikaisesti läpi vuosikertomuksen, on oloni kaksijakoinen. Itse kertomusosuus vaikuttaa kohtuullisen iisiltä. Sen sijaan tilinpäätös tuo harmaita hiuksia. Kuinka tarkasti tilinpäätöksen numeraaliset osuudet tulee osata?

Tiedossa on, ettei kuvioiden ja taulukoiden numeroita tarvitse osata ulkoa, niiden sisältämää tietoa tulee vain osata käyttää tekstitiedon tukena. (Eli täytyy osata ulkoa :D) Tilinpäätösluvut eivät kuitenkaan ole taulukoissa tai kuvissa.

Koe tulee sisältämään kirjoitelman, väittämiä ja matemaattista osaamista ja loogista päättelyä mittaavat monivalinnat. Olen vastaavan kokeen käynyt tekemässä 2012, kun Kela pakotti tekemään elämässä edes jotain. Silloin jäin kolmen pisteen päähän opiskelupaikasta. Nyt aineisto tuntuu hankalammalta.

Kun lisätään se, etten osaa englantia kovinkaan hyvin, etenkään liiketalouden alan kapulakielisanastoa, voi vain todeta, että voi helvetti!

IMG_20180422_142958.jpg

Maaliskuuta kohti

IMG_20180209_170910_281.jpg

Kun arki koostuu pitkälti työjutuista (työlounaista) ja kotona rötväämisestä, ei oikein aina pysy edes kärryillä mikä päivä tai viikko on kyseessä. Kuukauden kohdalla olen sentään vielä kartalla ja odotankin jo malttamattomana maaliskuun vaihtumista.

Tämän hetkiset aurinkoiset, mutta helkkarin kylmät kelit eivät vielä tunnu keväältä, mutta pian se kevätaurinkokin alkaa lämmittää. Tuossa oli jo muutama työpäivä, jolloin jokainen postilaatikon kansi ei ollut jäätynyt kiinni. Toivoa siis on.

Kevätkuukaudet tulevat täyttymään näiden perustoimintojen lisäksi myös opiskeluhaaveista, kun yhteishaku taas maaliskuussa alkaa. Lisäksi tänään pankkitädin kanssa käyty lainaneuvottelu sai myös orastavat talohaaveet taas putkahtamaan pintaan. Ehkä meillä vielä jossain kohtaa on oma koti.

Esimieheni on näyttänyt vihreä valoa sille, että saisin pääsykoelukulomaa joskus huhti-toukokuussa. Kieltämättä tässä alkaisi kaivata jonkinlaista vapaa-aikaa lomailun muodossa. Aiemmissa töissä olen tottunut talvilomaviikkoon, joka monella on juuri nyt meneillään. Kärsin vierotusoireista, kun en saakaan joka helmikuista lomaviikkoa.

Mies oli töissä viikonlopun ja minä teen lähes päivittäin ylitöitä viikolla. Iltaisin katsellaan usein joku elokuva ja mennään nukkumaan. Eilen olin sängyssä lukemassa jo illalla ennen puolta kahdeksaa. Väsymys on ollut kova, samoin jatkuva iltanälkä. Kokoajan pitäisi olla mäyssäämässä jotakin. Toivottavasti tämä on kuitenkin sidonnaista vuodenaikaan ja tilanne korjaantuu kevään myötä.

Suuret haaveet tarvitsevat toteutuakseen aikaa ja energiaa. Kun unelmia lähdetään tavoittelemaan, ei enää ole aikaa jatkuvalle väsymykselle ja loikoilulle. Silloin seulotaan jyvät akanoista.