Sairauslomalla

Uskokaa tai älkää, olen edelleen sairauslomalla. Kävin kokeilemassa töissä viikon verran, mutta keuhkoni ovat jollain merkillisellä tavalla päättäneet lakata toimimasta. Yskin, yskin ja yskin. Iltaisin yskittää, kun koittaa käydä nukkumaan. Aamuisin jouduu räkimään tunnin pari limaa kurkusta, ennen kuin alkaa voittaa. Olen aika tympääntynyt tähän pöpöön, jonka hoitoon ei tunnu olevan mitään apuja saatavilla.

Puhuin jo aiemmin siitä, miten yskiminen saa aikaan oksentelua. Myös haukottelu, aivastelu, ulos meno, sisälle tulo, kaikenlainen liikunta saa aikaan oksentelua.

Aluksi ongelmana oli tuo maaginen keuhkopöhö, mutta toinenkin syyllinen ilmestyi yllättäen. Olen siis myös alkumetreillä raskaana. Riskiviikkoja on vielä jäljellä, eikä varmuutta parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta vielä ole. On vain odotettava.

En suosittele!

Olen usein sanonut, että pahinta mitä minulle voisi tässä peruspöpöviidakossa tapahtua olisi Noro-virus. Käsitykseni tästä on kuitenkin muuttunut hiukan tässä viimeisen kuukauden aikana. Pahin pöpö taitaakin olla keuhkoputkentulehdus.

Neljä viikkoa yskää täynnä, pari viikkoa liman ja vatsalaukun sisällön oksentelua. Kaksi viikkoa pois töistä. Neljä kertaa lääkärissä, neljät eri lääkkeet. Silti olo on ihan yhtä huono kun aiemminkin. Jopa huonompi, kuin taudin alkupuolella.

Tulehdusarvot ovat vähän koholla; täsmää virukseen. 8 päivän turha antibioottikuuri siis alkuun. Sitten oksetusta aiheuttavia poreyskätabletteja. Ventolinea avaavana hoitona ja Flixotidea kortisoonipohjaisena. Ja ei auta! EI SAATANA AUTA YHTÄÄN!

Nukun puoli-istuvassa asennossa. Aamupalat päätyvät kokoajan tuohon vieressä olevaan siniseen ämpäriin. (No okei tänään auton viereen pihalle…) Tuosta ämpäristä on tullut minulle yhtä merkittävä kuin käsilaukusta Muumi-Mammalle. En mene mihinkään kodissani ilman sitä. Pakolliset lääkärikäynnit menee oksennuspussin kanssa.

Yskä on puuskittaista ja jää päälle. Välillä keuhkoputket ovat limaa täynnä, eikä henki kulje. Tukehtumisen tunne on läsnä ja todellinen. Jokaisella lääkärikäynnillä keuhkoista kuuluu pihinää ja vinkunaa. Näin emetofobikkona tämä ykäosuus on ollut sangen ”viihdyttävä”.

Eikö tässä maailmassa ole mitään kunnon troppeja tällaiseen? NYT NIITÄ HEVOSKUUREJA TÄNNE!

Päättymätön yskä

Kun nyt joulukiireiden jälkeen on aikaa kirjoitella blogia, niin ei koko hommasta tahdo tulla mitään. Minut valtasi nimittäin jo viimeisellä työviikolla aivan jäätävä yskä. Olo on muuten ihan hyvä; eli mitään sen suurempaa flunssaa ei ole päällä, mutta yskä riipii keuhkoja ja tuntuu pian katkovan muutaman kylkiluunkin.

Joulunvietto perheen parissa meni yskiessä ja tänään jouduin skippaamaan anoppilan joulunvieton tämän typerän köhimisen takia. Öitä piinaava yskiminen pitää itseni lisäksi hereillä muutkin läsnäolijat.

Yskä on kuivaa, eli mitään ei irtoa. Sitä turhemmalta se tuntuukin, koska en hyödy mitenkään siitä yskimisestä, joka usein meinaa johtaa yökkimiseen asti. Yskintä ei helpota oloa yhtään, päin vastoin. Kutina jossain syvällä kurkussa pahenee jatkuvasti samalla kun mielialakin synkkenee. Välipäivinä pitäisi kuitenkin tehdä täydet työpäivät.

Raivostuttavaa.

IBS-potilaana

Tänään heräsin työaamuun tyytyväisenä ja jopa yllättävän levänneenä, vaikka olenkin ollut viime viikot aivan yltiöpäisen väsynyt ja nukkunut lähinnä kaiken sen ajan, jolloin en ole töissä.

Töissä alkoi kuitenkin vatsaa juilia ja muutaman kiireellisen vessareissun jälkeen totesin, että on parempi ottaa asia puheeksi pomon kanssa. Maha ei rauhoittunut, minä en voinut lähteä jakamaan postia kauas kaikista mahdollisista wc-tiloista. Esitin asian suoraan kaunistelematta.

Olen kärsinyt ärtyneestä suolistosta nyt vajaa kymmenen vuotta. Se saapui elämääni osittain perimäni kautta ja osittain paniikkihäiriön sivutuotteena. Välillä on pitkiä aikoja, kun voin todella hyvin ja saatan elää lähes normaalia elämää. Sitten tulee taas kausi, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan.

Tämän päivän olon aiheuttivat todennäköisesti viikonlopun syömiset. Joskus syön tarkoituksella väärin (kiellettyjä ruoka-aineita) ja saan kärsiä. Joskus taas ei ole mitään väliä mitä syön ja saan tuntea senkin nahoissani. Toisinaan maha päättää olla hankala ihan muuten vaan.

Olen viime aikoina todennut, että yhä harvemmat kasvikset sopivat minulle. Saan tuoreista kasviksista aivan järkyttäviä mahakipuja. Koita tässä nyt syödä terveellisesti, kun suolisto karsii pois kasvikset ja valtaosan hedelmistä. Kasvisten keittäminen ei ole auttanut asiaan, vaan oireita ilmenee kaikesta huolimatta.

Voin helposti syödä samana päivänä vaikka mäkkärissä ja hesessä, mutta pala kurkkua ajaa minut koko illaksi vessaan. Tämä on niiiiin turhauttavaa, kun olen tajunnut jonkinasteisen piilevän diabetes-vaaran hiipivän pikku hiljaa lähemmäs tämän jatkuvan lihomisen ja mässäilyn myötä. Haluaisin syödä terveellisemmin, mutta kiellettyjä ovat maitotuotteet, viljatuotteet, kasvikset, hedelmät… Todella ärsyttävää.

Tämä päivä menee nyt kotisohvalla, mutta huomenna olisi päästävä töihin tekemään tämän päivän hommat ja huomiset siihen lisäksi. Myös stressi lisää vatsaoireita, joten mielen pitäisi pysyä tyynenä… Hah.

Kerran kuussa

Se iskee kuin salama joka kuun viimeinen maanantai. Se saa aikaan ahdistuksen, saikutusfiiliksen, pahan mielen, kovan kivun ja halun piiloutua sänkyyn pahaa maailmaa. Se on tarkka, pettämätön ja ehkä koko maailman inhottavin asia.

Nimittäin migreeni.

Minulla on ollut migreeniä aikuisiällä vaihtelevasti. Nyt käytettyäni jonkin aikaa migreenitrackeria, olen havainnut, että migreenini yhdistyvät joka kuukausi juuri menkkojen alkuun.

Silmissä sumenee, pää on ihan h*helvetin kipeä, etenkin silmä ja poskipää ovat kuin tulessa. Ruoka ei tahdo maistua, unta ei meinaa saada, särkylääkkeet eivät auta. Lääkäri ohjeisti ottamaan rohkeasti 1000mg panadolia ja 600-800mg buranaa, mutta kun EI AUTA!

Toiveeni migreenilääkkeistä kaikuivat kuuroille korville, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että palaan takaisin lääkärin pakeille hakemaan ne helkkarin tabletit, vaikka se olisi viimeinen tekoni.

Joka kuukausi ei viitsi saikuttaa kolmea päivää ma-ke, kun on pää kipeä. Koita siinä sitten kirkkaassa auringonpaisteessa ajaa monta tuntia työautolla ees taas ja olla skarppina, kun tuntuu, että aivot räjähtää. Aurinkolasit ei auta, lippis ei auta, kylmä, kuuma, uni, ruoka, mikään ei auta. Särkylääkkeet on lähinnä huono vitsi!

Nimimerkillä: Se aika kuusta

Viimeaikaisia tapahtumia

Olen ollut jokseenkin blogipimennossa viime päivät, sillä kannettava tietokoneeni päätti mennä totaaliseen juntturaan. Jouduin palauttamaan tehdasasetukset, jonka seurauksena menetin kaikki ne tiedostot/kuvat, joita en ollut ehtinyt varmuuskopioida mihinkään. Onneksi valtaosa kuitenkin säästyi. Nytkin blogin kirjoittaminen on hankalaa, sillä kone on todella hidas ja kursori päättää jatkuvasti hyppiä milloin mihinkin kohtaan valmistuvaa blogitekstiä.

Koko elämä on ollut yhtä muuttoa, pakkaamista, purkua, siivousta, töitä ja pääsykokeita. Pieni muutos siihen saatiin, kun perjantaina valmistui vanhan asunnon siivous ja tänään kävin palauttamassa avaimet uusia asukkaita varten. Yksi huoli vähemmän siis.

Lauantaina kävästiin pikavisiitillä Tampereella moikkaamassa kavereita ja katsomassa pesäpalloa. Kiva irtiotto arkeen, vaikkakin kovin lyhyt sellainen.

Tämä viikko menee vapaalla kotosalla. Otin viikon lukulomaa töistä, sillä pääsykokeet odottavat jo ihan nurkan takana, eikä tässä muuttohulinassa ole saanut mitään luettua. Jos nyt sitten tulisi treenailtua prosenttilaskuja ja perehdyttyä annettuihin aineistoihin.

Pääsykoeaineistoriesa

Juuri kun on ehditty ostaa talo ja alkaa suunnitella muuttoa, niin ilmoille pärähtää liiketalouden pääsykoemateriaalit. Hyvä ajoitus.

Tänä vuonna materiaaleina ovat Viking Linen vuosikertomus vuodelta 2016 ja englannin kielinen nivaska otsikolla: ”Value creation through the integration of sales and marketing: SMARKETING”.

Luettuani pikaisesti läpi vuosikertomuksen, on oloni kaksijakoinen. Itse kertomusosuus vaikuttaa kohtuullisen iisiltä. Sen sijaan tilinpäätös tuo harmaita hiuksia. Kuinka tarkasti tilinpäätöksen numeraaliset osuudet tulee osata?

Tiedossa on, ettei kuvioiden ja taulukoiden numeroita tarvitse osata ulkoa, niiden sisältämää tietoa tulee vain osata käyttää tekstitiedon tukena. (Eli täytyy osata ulkoa :D) Tilinpäätösluvut eivät kuitenkaan ole taulukoissa tai kuvissa.

Koe tulee sisältämään kirjoitelman, väittämiä ja matemaattista osaamista ja loogista päättelyä mittaavat monivalinnat. Olen vastaavan kokeen käynyt tekemässä 2012, kun Kela pakotti tekemään elämässä edes jotain. Silloin jäin kolmen pisteen päähän opiskelupaikasta. Nyt aineisto tuntuu hankalammalta.

Kun lisätään se, etten osaa englantia kovinkaan hyvin, etenkään liiketalouden alan kapulakielisanastoa, voi vain todeta, että voi helvetti!

IMG_20180422_142958.jpg