Kun ihminen on vuosia pukeutunut revittyihin farkkuihin, nahkatakkeihin, huppareihin, käppiin, kollarihousuihin, printti- ja tekstipaitoihin sekä kämäisiin työvaatteisiin, muodostuu ongelma siinä vaiheessa, kun tajuaa alkaneensa opiskella uutta alaa, jossa jonkinasteinen tyylikkyys olisi suotavaa.

Ensimmäinen lähiopetuskerta toi mukanaan vaatekriisin, jota lähdin ratkaisemaan tyköistuvilla farkuilla, paremman väen t-paidalla (pitkiä, kukkakuvioita, satiinia…) ja neuletakilla, joka korvaa kauhtuneet bändihupparit aika kivasti olematta kuitenkaan vielä jakkutakki.

Hiukset tuli kammata hiukan tarkemmin, ei vain suurpiirteisesti. Laitoin ekaa kertaa vuoteen korvakorut ja rannekorun sekä vaihdoin kuluneet Adidaksen Superstar-kengät viininpunaisiin tennareihin. Ostetuksi tulivat myös ruskeat nilkkurit, jotka näyttivät jo vähän bisneskengiltä.

Satunnaisesti tällainen minulle normaalista poikkeava pynttäytyminen on ihan hauskaa, mutta en ole vielä sisäistänyt täysin sitä, että mikäli aion alan hommiin suunnata, tulee minun laittautua joka päivä. Vaatteiden, hiusten ja korujen lisäksi tässä on alettava opetella meikkaamista, sillä tähän päivään mennessä nekin kokeilut ovat auttamatta liian vähäisiä. Etenkään kestävän meikkipohjan teosta ei ole pienintäkään havaintoa.

Onneksi koulussa ei vielä olla niin tarkkoja ulkonäköseikkojen suhteen, mutta asiakkaille haluan kyllä antaa itsestäni siistin ja asiallisen vaikutelman. Vielä on aikaa oppia ja opetella uutta tälläkin saralla.