Irtiottoja

2017-11-21 18.03.01.jpg

Tämän hetken suosikkijuttuja on pienet irtiotot arjesta. Viime viikonloppuna päätimme lähteä käymään Tuurin kyläkaupassa katselemassa, millaista tarjontaa siellä on näin ennen joulua. Usein tulee käytyä Tuurissa niin sanotusti hyvien säiden aikana, eli alkusyksystä, loppukeväästä tai kesällä.

Kovinkaan talvinen ei maisema kuitenkaan ollut, vaikka eletään jo marraskuun loppua. Sen verran pitkäksi matka kuitenkin osoittautui, että päätimme jo aamulla, että jossain on majoituttava yön yli. Aluksi meillä oli nimittäin ollut kunnianhimoinen suunnitelma pistäytyä Tuurissa päiväseltään. Onneksi järki voitti ja varasimme jo ajoissa majapaikan Seinäjoen Sokos Hotelli Lakeudesta.

Tuuri oli tavalliseen tapaan täynnä porukkaa. Ihmisiä ei kuitenkaan ollut niin paljoa, että se olisi estänyt meitä kiertelemästä ja shoppailemasta sydämemme kyllyydestä. Miehen suosikki edelliseltä kerralta, paikallinen burgerimestakin tuli koettua ja molemmat olivat oikein tyytyväisiä tähän vierailuun. Pimeys oli jo laskeutunut, vaikka kello hipoi viittä, kun ajaa hurautimme hotellille.

Hotellissa kaikki sujui moitteettomasti. Huone oli täydellinen ja kompakti tällaiseen yhden yön lepoon ja hotellin alakerran yhteydessä oleva baari täytti tarpeemme mainiosti. Oli aikaa siemailla juotavia ja jutella ihan kunnolla, ilman arjen velvollisuuksia. Yöllä kipaisimme vielä paikallisesta Hesburgerista iltapalaa ennen nukkumaan menoa.

Hotellin aamiainen oli herkullinen ja pieni tyrnishotti oli kiva erikoisuus, jollaisia harvoin löytää ketjuhotelleista. Sämpylät, tuoremehu, jugurtti marjojen kera ja pieni mustikkapiirakapala tekivät aamiaisesta oikein miellyttävän kokemuksen. Hotellihuoneesas ehti vielä hetken hengähtää ennen kotimatkaa.

Paluumatkalla kävimme vielä vaihtamassa kuulumisia ystävän kanssa ja Ideaparkissa syömässä ja shoppailemassa. Viikonloppu meni nopeasti hyvässä seurassa ja oikein harmitti, että arki koitti taas. Tällaiset irtiotot kuitenkin antavat mahdollisuuden poistua kotiympyröistä ja koen, että ne myös vahvistavat parisuhdetta.

Harrastatteko te muut tällaisia extemporereissuja?

Hyvästi vanha koti

Viime kuukausien raskain asia on ollut muuton lisäksi kaikki vanhaan kotiin liittyvä säätö. Ensin pari kuukautta kestänyt pikkuhiljaa etenevä pakkaaminen, jatkuva kaaos laatikoiden ja muun sälän keskellä. Uuteen kotiin muuton jälkeen kaikki viikonloput vienyt ravaaminen vanhalla kodilla hakemassa viimeisiä tavaroita, tyhjentämässä varastoa, organisoimassa kaatopaikkakuormaa…

Toissasunnuntaina saatiin kuitenkin asunto täysin tyhjäksi ja vielä siivottuakin. Silloin tippui suuri taakka hartioilta. Kun asuntoa vuokrannut firma vielä keksi, että meidän täytyy kaiken muutto- ja siivousrumban keskellä alkaa jo esitellä asuntoa mahdollisille uusille asukkaille, oli helvetti hetkellisesti irti. Puhelin soi vähän väliä, eikä asunnon esittely ollut mikään yksinkertainen asia, kun sattuu asumaan jo 200 kilometrin päässä.  Osa esittelyistä hoidettiin puhelimessa kuvaillen, osa paikanpäällä sotkun keskellä.

Nyt nämä haasteet ovat takanapäin ja vuokrafirman luvatessa korjata kanin syömät lattialistat omatoimisesti vähentäen siihen käytetyn summan takuuvuokrasta, katosi sekin ongelma yllättäen yhdellä puhelinsoitolla. Viime sunnuntaina vietiin ystävälle asunnon avaimet, jotta hän voi ne tämän viikon aikana palauttaa meidän puolestamme.

Niinpä kaikki on ohi. Viikkojen kriiseily ja piina, jotka ovat venyttäneet oman pinnan lisäksi parisuhdetta. Miehen kanssa kahdestaan ajetut muuttokuormat, kannetut tavarat, pakatut laatikot… Usko on ollut koetuksella monta kertaa.

En halua taas hetkeen muuttaa.

Laatuaikaa ystävien parissa

Viikonloppuna istuttiin iltaa läksiäisten merkeissä. Puhuttiin sitten vakavammista tai vähemmän vakavista aiheista, nauru raikasi ja kaikilla oli kivaa. Ainakin minulla oli! Söimme yhdessä ystäväni tekemää pizzaa, paransimme maailmaa ja nostimme maljoja.

Illaksi oli varattu pakohuonepeli, jonka selvitimme yhdessä, tiiminä. Yhteistyö toimi ja vaikka hiukan jouduimme turvautumaan vihjeisiin, ehdimme silti ulos huoneesta ajoissa. Tätä juhlistettiinkin sitten Tampereen pubeissa lautapelien ja juomien merkeissä.

Tällaisia iltoja soisin olevan useamminkin. On harmillista, että nykypäivänä kaikki ovat omien elämiensä kanssa niin kovin kiireisiä. On töitä, muuttoja, eroja, opintoja. Silti toivon, että olisi aina myös me. Aikaa meille, mahdollisuus tavata säännöllisesti porukalla.

Seuraava tapaaminen on jo jokaisella allakassa ylhäällä, ja tuskin maltan odottaa sitä, että taas kohdataan ja luodaan hetkiä ja muistoja yhdessä.

Vanhalla kodilla

2017-11-14 13.05.04.jpg

Eilen ajoin Turusta vanhalle kodille. Olin tilannut kaatopaikkakuljetuksen Repsikka-palvelulta, jotta sain pois nurkista rikkinäisen pyykkitelineen, kanin syömän sohvan, auringossa kulahtaneen terassipöydän, ex-mieheni exän sotkemat tuolit ja käsiinhajoavan opiskeluaikaisen kirjahyllyn.

Vanha koti näytti tyhjältä, yksinäiseltä ja hylätyltä. Sen lisäksi, että se oli likainen ja pölyinen sekä aivan täynnä kaninkarvapalloja. (Miellyttävä yllätys paljastui sohvan alta.)

Kamppeet saatiin nosteltua pakettiautoon, joka suuntasi kaatopaikalle. Itse lähdin samalla ovenavauksella palauttamaan yliopiston kirjastoon toisiksi viimeisen esseen lähdekirjallisuutta. 10/11 esseetä tehty ja pian journalistiikan ja viestinnän opinnotkin ovat ohi. Kaikki muuttuu; koti, työtilanne, opiskelut… Ja minä niiden mukana.

Miksi aina minun nettiyhteyteni?

Olen asunut elämäni aikana kuudessa kunnassa, käyttänyt jokaisessa nettiä. Olen ollut kolmen eri nettiätoimittavan firman asiakas. Minulla on ollut 5 eri tietokonetta, seitsemässä eri asunnossa.

Ja taas muuton jälkeen se on koittanut. Kaikkiin muihin laitteisiin netti tulee nopeana ja toimivana paitsi minun. Olen käyttänyt wifi hotspotia, mutta se on hidas. Satameganen langaton ei toimi ollenkaan. ainoa vaihtoehto on siis jälleen kerran luottaa pitkään ja uskollisesti palvelleeseen piuhaan, jolla netti taas alkaa toimia.

Miten nykypäivänä, näinä langattoman verkon aikoina, ei yhden SInin läppäriin vaan saada minkäänlaista yhteyttä?! Tälläkin hetkellä käytössä kohtuullisen uusi Lenovon peliläppäri, joka maksoi maltaita. Samoja ongelmia koin aikanaan myös esimerkiksi HP Pavilionin kanssa.

Opiskelen verkko-opintoja, kirjoitan blogia, chattaan ja surffaan aktiivisesti. Koitan työllistyä käyttäen nettiä, mutta työllisty tässä nyt sitten. Lähes kaikki asiointi tapahtuu netissä; virastoasiat, nettishoppailu, lomakkeet, tilausten tekeminen, koulunkäynti, monet työtehtävät…

On aika kaivaa jälleen esiin alter egoni:

Grumpy-Cat-01

NOLLA pistettä!

Työttömyys ja hitaasti pyörivät pyörät

2017-10-05 11.24.22.jpg

Hei kaikki, minä olen työtön! Olen ollut viimeiset kuusi vuotta niin tiukasti työelämässä, että tämä työttömyys tuntuu oudolta. Edellisen työn tajoamat työttömät kesät eivät tuntuneet tältä, sillä aina oli tiedossa, että syksyllä palataan taas töihin. Nyt sitä on jotenkin ihan hukassa, enkä osaa kyllä yhtään nauttia ajatuksesta, että olen nyt niin sanotulla ”lomalla”.

Kaikki päivät ovat menneet opiskeluja viimeistellessä ja virastopuljauksessa. Tänään soittivat te-toimistosta, että tulisi tehdä selvityksiä siitä, missä vaiheessa opintoni ovat ja siitä, miksi irtisanouduin töistä. Liitteeksi toivovat opintosuoritusrekisteriotetta, irtisanoutumisilmoitusta ja uusinta työtodistusta.

Selvitykset ovat liitteitä vaille valmiit ja aion te-toimiston virkailijan suosituksesta käydä ensimmäistä kertaa elämässäni myös ammatinvalintapsykologilla. Toivon saavani siitä tapaamisesta hiukan suuntaa elämälleni, sillä olen aika pihalla siitä, mitä oikeasti kannattaisi tehdä.

Haluan työn, joka on mieleistä, jossa on töitä ylipäätään tarjolla ja edes kohtuullinen palkka (yli 1200€/kk). Mielellään kokoaikainen, mutta myös osa-aikainen käy. Mille alalle tässä nyt sitten lähtisi opiskelemaan, sillä olen todennut, että nykyinen koulutukseni ei vastaa toiveitani. Työllistyminen on liian haastavaa yhteisöpedagogina, jonka töitä vievät sekä sosionomit että hoito- ja hoivapuolen työntekijät.

Olen makustellut tradenomin tutkintoa, sillä se tarjoaisi monenlaisia vaihtoehtoja suuntautumiselle. Paljon varoitellaan, ettei silläkään alalla ole töitä riittävästi, mutta opiskellessa tekisin varmasti monia asioita toisin, loisin kontakteja ja valitsisin harjoittelupaikkoja hiukan huolellisemmin kuin aikanaan yhteisöpedagogikoulutuksessa.

On myös aloja, jotka kiinnostaisivat, mutta joilla työllisyystilanne tai palkkaus on heikko. Sellaisille aloille minulla ei ole nyt aikaa suunnata. Tarvitsen työllistävän alan, säännölliset tulot ja vapauden tästä pohtimisesta.