Hullunmyllyä

Viimeinen vuosi on ollut aikamoista hullunmyllyä. Viime vuoden toukokuussa aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja kesäkuussa hän muutti luokseni Ylöjärvelle. Olin sen kesän lomautettuna, mies työttömänä. Palasin töihin elokuussa, mies sai syyskuussa töitä Varsinais-Suomesta. Irtisanouduin töistä, aloin hankkia uutta luotettavampaa autoa ja mies ravasi Turussa etsimässä meille asuntoa. Asunto löytyi ja mies muutti sinne minun vielä suorittaessani työsopimustani loppuun. Marraskuun alussa olin vapaa muuttamaan miehen perässä Turkuun.

Muutto vei mehut, niin kuin muutot aina. Ajattelin levätä, mutta jo marraskuun lopussa aloitin uuden työn Postissa. Uusi työ uudella alalla, kokemattomuuden tuomat virheet, joulukorttirumba ja pakettien jäätävä määrä saivat tämän postilaisen pään pyörälle. Päivät venyivät ja venyivät, jotta sain postit ihmisten laatikoihin. Ylityöt eivät olleet pakollisia, mutta ajatus kasaantuvista edellisten päivien posteista ja periaate siitä, että ihmisten kuuluu saada postinsa ajoivat eteenpäin. Mies sai moottoritiellä rekan kylkeensä ja olin vähällä menettää kaiken. Jouluna lomailtiin aivan pakolliset pyhät, eikä yhtään enempää.

Joulun jälkeen opettelin pikaisella aikataululla pari uutta jakopiiriä. Ajoin pari kertaa ojaan, kolarin ja pelkäsin kuollakseni, että jotain vakavampaa sattuu liukkailla maaseututeillä. Mies ajoi pitkiä työmatkoja lukuisina pimeinä aamuina. Alettiin puhua ikiomasta kodista vuokrakämpän sijaan. Jouduin sairaalaan vatsakipujen takia ja makasin tiputuksessa pelko perseessä. Kivun syy ei selvinnyt veri- eikä virtsakokeissa, ei tietokonetomografiassa eikä ultrassa. Pääsin kotiin toipumaan.

Päätin hakea opiskelemaan, sillä alanvaihto oli ollut mielessä jo kauan. Osallistuin korkeakoulujen yhteishakuun ja pääsykokeita odotellessa kilpailutettiin asuntolainaa tarjoavia pankkeja. Käytiin asuntonäytöissä ja ostaa päräytettiin omakotitalo. Paperishow vei ikuisuuksia ja töistä oli otettava vapaata kuntokartoitusta ja pankkiasioita varten. Nimet saatiin papereihin ja muuttoa alettiin valmistella. Lukuisia soitteluita sähkö-, netti-, jätehuoltoasioissa.

Anoin töistä kaksi palkatonta viikkoa lukulomaa pääsykokeita varten. Ekasta viikosta lomaa jäi 3 päivää, kun kahtena päivänä minut hälyytettiin töihin. Samalla tehtiin muutto kolmiosta omakotitaloon. Yritin lukea pääsykokeisiin minkä kerkesin, mutta uusi koti vei suurimman osan ajasta. Siivottiin vanhaa kotia, palauteltiin avaimia ja järjesteltiin tavaroita paikoilleen. Kutsu ensimmäisiin pääsykokeisiin saapui.

Palkaton vapaa töistä ja suorittamaan koetta toukokuussa. Parin viikon tauko ja toinen koe kesäkuun puolella. Koti ja piha vaativat oman aikansa. Ruoho on leikattava, eivätkä verhot käyneet vanhoihin tankoihin. Huonekaluja on osteltu ja rahastosijoittaminen pankin kanssa sovittu. Koitan lopettaa vanhat tilini, mutta se ei onnistu. Tarvitaan lukuisia allekirjoituksia ja hälyytän jopa isän pankkiin allekirjoittamaan nimensä vanhan autolainan uuteen takauspaperiin. Miehen auto vaatii huoltoa ja vakuutuslaskuni on yli 600e. Ahdistun.

Heinäkuussa mies lomailee pari viikkoa. Minä painan lomatonta kesää töissä, jossa kaikki muut ovat vuorollaan lomalla. Koitan ajatella rahaa ja nauttia samalla kauniista kesäpäivistä. Kotiin tullessa nukahdan sohvalle.

Täytän ensi perjantaina 30.

 

Kerran kuussa

Se iskee kuin salama joka kuun viimeinen maanantai. Se saa aikaan ahdistuksen, saikutusfiiliksen, pahan mielen, kovan kivun ja halun piiloutua sänkyyn pahaa maailmaa. Se on tarkka, pettämätön ja ehkä koko maailman inhottavin asia.

Nimittäin migreeni.

Minulla on ollut migreeniä aikuisiällä vaihtelevasti. Nyt käytettyäni jonkin aikaa migreenitrackeria, olen havainnut, että migreenini yhdistyvät joka kuukausi juuri menkkojen alkuun.

Silmissä sumenee, pää on ihan h*helvetin kipeä, etenkin silmä ja poskipää ovat kuin tulessa. Ruoka ei tahdo maistua, unta ei meinaa saada, särkylääkkeet eivät auta. Lääkäri ohjeisti ottamaan rohkeasti 1000mg panadolia ja 600-800mg buranaa, mutta kun EI AUTA!

Toiveeni migreenilääkkeistä kaikuivat kuuroille korville, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että palaan takaisin lääkärin pakeille hakemaan ne helkkarin tabletit, vaikka se olisi viimeinen tekoni.

Joka kuukausi ei viitsi saikuttaa kolmea päivää ma-ke, kun on pää kipeä. Koita siinä sitten kirkkaassa auringonpaisteessa ajaa monta tuntia työautolla ees taas ja olla skarppina, kun tuntuu, että aivot räjähtää. Aurinkolasit ei auta, lippis ei auta, kylmä, kuuma, uni, ruoka, mikään ei auta. Särkylääkkeet on lähinnä huono vitsi!

Nimimerkillä: Se aika kuusta

Yyterissä

Olen ehkä joskus lapsena pistäytynyt Yyterissä vanhempieni kanssa. Se on kuitenkin tapahtunut niin, etten sitä enää muista. Niinpä yllätyinkin iloisesti, kun mieheni ehdotti viikonloppuna Laitilan munamarkkinoilla ollessamme, josko suuntaisimme samalla reissulla myös Yyterin hiekkarannalle kävelemään.

Sää oli kovin viileä, mutta jonkin verran ihmisiä otti silti aurinkoa. Vain muutamat uskaltautuivat uimaan tuulen ja aaltojen sekaan. Me riisuimme kengät ja nautimme hiekasta jalkojen alla. Kävelimme rantaa pitkin ja kävimme huuhtomassa jalkoja merivedessä.

Suuntasimme mitä ilmeisemmin jonnekin väärälle rantakaistaleelle, sillä yhä enemmän alkoi näkyä ihmisiä ilman rihmankiertämää. Oli siellä meitä vaatteellisiakin, ja jotkut olivat innostuneet vesilautailemaan. Hurjan näköistä menoa.

Yyteriin on ehdottomasti päästävä myöhemmin kesällä uudelleen, mielellään hiukan lämpimämmän sään turvin, jotta uskaltautuisi uimaankin. Toivon, etteivät juhannusjuhlijat sotke koko rantaa ihan kamalaan kuntoon. Nytkin hiukan pelotti, ettei vain pehmeässä hiekassa ole lasinsiruja, vaikkei mistään sellaisesta ollut viitteitä. Pidetään luonto puhtaana juhlinnasta huolimatta.

 

 

Häävalssi

En ole oikein ikinä kuunnellut Stellaa. Nyt laulajan kuoleman jälkeen olen kuitenkin kuullut radiossa poikkeuksellisen paljon Stellan biisejä. Spotify-listalleni on kuin huomaamatta ilmaantunut Stellan Häävalssi. Kaikessa kauneudessaan loistava biisi, koskettava ja ajatuksia herättävä.

Stellan laulaja Marja Tahvanainen menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen vain 38-vuotiaana. Upeaääninen laulaja herätti varmasti monissa paljon tunteita. Omalla kohdallani Häävalssi-kappale on herännyt eloon vasta laulajan menehtymisen jälkeen. Sanat koskettavat omaa elämääni ja epävarmuuttani tulevasta, mutta kyllä välillä tuntuu myös siltä, että kappaleen sanat osuvat vähän liian lähelle myös laulajan omaa kohtaloa. Vai mitä olette mieltä?

Tuulimyllyjä vastaan
Täällä taistellaan
Viima hiuksissa viipyy
Hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
Joskus se pelko uniin kulkeutuu
Sitten sinä oot siinä
Silität mun hikistä päätä
Joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain
Saat mut luottamaan
Meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
Saat mut tuntemaan että mä kelpaan

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
Kinosten alle hautautuu
Täytyy olla lujasta luusta
Että selviytyy

Hangen alla paine kasvaa
Kestänkö sen mitä vaaditaan
Rakas, onneks sä oot siinä
Silität mun hikistä päätä
Joku taika sulla on sillä
Sinä vain, sinä vain
Saat mut luottamaan
Meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
Saat mut tuntemaan, että mä kelpaan

Sitten sinä oot siinä
Silität mun hikistä päätä
Joku taika sulla on, sillä

Sinä vain, sinä vain
Saat mut luottamaan
Meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain
Sinä vain, saat mut tuntemaan
Että mä kelpaan

Sinä vain, sinä vain
Saat mut taistelemaan
Tuulimyllyjä vastaan

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
Saat mut nousemaan
Läpi hangen ja roudan

 

IMG_20180524_204014_778.jpg

12 kysymystä kesästä

Ihana Toreynn Näissä neliöissä -blogista haastoi minutkin mukaan kesähaasteeseen.

 

1) Lippis vai lierihattu

Oon kyllä lippistyttöjä. Ylipäätään hatut eivät vain jotenkin asetu pieneen päähäni, mutta lippistä pitelen siitä huolimatta. Lierihatun alta en varmaan näkisi mitään 😀

2) pehmis vai jäätelöpallo

Pehmistä söin viimeeksi varmaan viisi vuotta sitten ja en unohda sitä, kuinka se vaikutti ei niin miellyttävästi suolistooni, joten vastaan jäätelöpallo. Eniten tänä kesänä on kuitenkin tullut syötyä kaupan Daim-tuutteja ja Jättis Kaktuksia.

ptr

3) herneet vai mansikat

Rakastan mansikoita, vielä enemmän tosin vadelmia. Herneetkin on hyviä silloin, kun ne maistuvat makealta, eivätkä ole vielä kuivia ja mauttomia.

4) palju vai järvivesi

Paljua en ole kokeillut ikinä, uin muutenkin hyvin harvoin. Järvivesi rauhallisella rannalla on mieluisin vaihtoehto. En halua uida rannoilla, jossa on sakkia kuin meren mutaa. Viimeeksi pulahdin viime kesänä suppailua kokeillessa, kun lauta karkasi alta.

5) grilliherkut vai kesäkeitto

Grilliherkut! Etenki grillijuustot, vartaat, makkarat, maissit, laadukkaat pihvit ja juustotaskut.

IMG_20180512_235009_159

6) mökki vai teltta

Mökki. Olen kermaperse. Lapsuuden telttaleirit futisporukalla oli kyllä hauskoja, mutta nykyisin kaipaan laatua elämään.

7) varjo vai auringonpaiste

Palan heti auringossa, joten vastaan varjo. En muutenkaan pidä suorasta auringosta, koska en ikinä muista juoda tarpeeksi ja saan auringosta migreenikohtauksia ja ihottumaa.

IMG_20180505_131322.jpg

8) kesäsade vai kesätuuli

Kesätuuli helteellä on ihana! Kesäsade menettelee silloin, kun ripsii hiukan ja keli vähän viilenee, mutten arvosta koko kesän kestäviä kaatosateita.

9) lavatanssit vai festarit

Festareille kaipailen, vaikken ole kotonani tungoksessa tai telttamajoituksessa. Lavatanssit vaatisivat enemmän tanssitaitoa, joka on omalla kohdallani jäänyt hiukan vaillinaiseksi. Nimimerkillä vanhojen tanssien tukiopetuksessa aikanaan.

10) roadtrip vai riippumatto

Roadtripit on iha mahtavia. Ystävien kanssa niitä tehtiin paljon opiskeluaikoina. Ihan extempore lähdettiin johonkin lähikaupunkiin käymään. Riippumattoa en ole ikinä omistanut. Tutuilla sitä kokeilin lapsena ja pois pääseminen oli liian hankalaa silloin 😀

ptr

11) hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Syreenin tuoksu on mieleeni. Töissä monen talon pihalla on syreenejä ja ne kyllä piristävät raskasta työpäivää ihanalla tuoksullaan.

12) mato-onki vai golfmaila

Minigolffi on oikein kivaa kesäpuuhaa. Ongella en ole käynyt sitten lapsuusaikojen. Kärsivällisyys ei riitä odotteluun. Haluan tuloksia heti!