Kun tulot puolittuvat – puhetta rahasta

Tänään on vuorossa hiukan puhetta rahasta, joka valitettavasti on vieläkin liian suuri tabu yhteiskunnassa. Olen aina puhunut avoimesti siitä, miten paljon saan palkkaa, paljonko kulutan ja paljonko saan säästettyä. Tilanteeni muuttui alkusyksystä jälleen, kun aloitin päätoimisena opiskelijana monimuotokoulutuksessa AMK:ssa. Jotta minulla olisi aikaa opiskella päiväopiskelijoiden tahtiin ja valmistua tavoiteajassa tai nopeamminkin, täytyi minun pudottaa työtunteja aika reippaalla kädellä. Niinpä teen enää 20 tuntista työviikkoa.

Käytännössä homma toimii niin, että teen töitä neljänä päivänä viikossa. Tunnit jakautuvat näille neljälle päivälle hiukan epätasaisesti, sillä tarve töissä on toisina päivinä suurempi kuin toisina. Jokainen työpäiväni alkaa kuitenkin klo 6.15. Lopettelen työpäiväni kello kymmenen ja yhden välillä, paitsi jos joudun jäämään ylitöihin. Palkkaa tästä 20h/vk+lisätyöt kertyy n. 1000€/kk. Tämän lisäksi saan kuukausittaista avustusta vanhemmiltani n. 200€/kk. Tämä on jäänne opiskeluajoilta. Sain päätöksen siitä, että olen oikeutettu opintotukeen, mutta tämän vuoden tienestini ovat liian korkeat, jotta voisin vielä nostaa sitä. Minulla on myös oikeus nostaa opintolainaa, mutten ole siihen vielä tarttunut.

IMG_20180914_080420_589

Menopuolella sitten puolestaan onkin näitä ihan perus juttuja. Keväällä ostettu talo ja sen mukanaan tuoma asuntolaina, ovat suurimpia menoeriä. Lisäksi minulla on hiukan jäljellä vanhan autolainan lyhennystä. Vanhan opintolainan olen onneksi maksanut jo pois. Kuukausittaisia kuluja ovat vakuutusmaksut, kotiin liittyvät maksut, kuten sähkö, vakuutus, lämmitysöljy, jätehuolto, vesimaksut ym. Näitä olemme mieheni kanssa jakaneet. Lisäksi meillä molemmilla on autot, sillä työmatkamme ovat pitkiä. Auto tuo roimasti kuluja, mutta helpottaa arkea.

Perusasioihin menee rahaa: ruokaan, lääkkeisiin, lemmikkeihin, vaatteisiin, hygieniaan. Meillä on myös tv-palveluja, nopea nettiliittymä, puhelimet, muutamia lehtitilauksia yms. On asioita joista ei tingitä, kuten nopea netti, joka on edellytys sille, että pystyn suorittamaan opintoni kotoa käsin.

Kun minulla oli vielä täysipäiväinen työ rahaa kului paljon reissaamiseen, ravintoloihin ja kahviloihin, vaatteisiin, sisustukseen, kosmetiikkaan, elokuvalippuihin, kirjoihin… Nyt kun tuloni puolittuivat, on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä karsimaan menoja. Ensimmäisenä lähti valtaosa lehtitilauksista, jokavuotinen talviurheilukanavapaketti, kuntosalijäsenyys ja nettishoppailu. Seuraavaksi aion tarttua aihepiireihin ruoka ja vaatteet.

Tietynlainen nuukailu on ihan mukavaa vaihtelua, kun kyseessä on toivottavasti väliaikainen tilanne. Lisäksi enne kärsi minkään asian puutteesta, eli ei tarvitse asua sillan alla ja syödä roskiksista. Plussana toki vielä se, että miehellä on vakityö ja kohtalaisen hyvät tulot, joten voin vipata häneltä, jos hätä iskee. Meillä molemmilla on omat rahat, muttemme laske tarkalleen mitä kukakin maksaa. Vakaa tarkoitukseni on karsia kulujani niin, että pärjään omilla tuloillani myös tämän opiskeluajan. Kulutuksessani on sen verran ilmaa, että aika paljon saa karsittua kohtalaisen pienellä vaivalla. Ongelmaksi ovat muodostuneet budjettini mukaan aivan viime metrit. Kuinka saada tilanne noin -100€/kk vähintään plusmiinus nollaan. En aio karsia rahastosijoituksistani, joka toki olisi helppo tie saada tulos plussalle, vaan tingin muista asioista.

Tällaisten asioiden parissa täällä kamppaillaan. Muilla menossa nuukailuvaiheita tai halu karsia kulutuksesta?

IMG_20180918_131334_111

 

Syksy näkyy myös kotipihalla

Kotikadulla on yksi pensasaita, jossa kuvastuu koko syksyn väriloisto. Se aita on minun piha-aitani. Keltaisen ja punaisen sävyiset lehdet näyttävät kauniina syyspäivänä mahtavilta. Sateisena syyspäivänä niiden mahtavuus hieman laantuu.

cof

Takapiha ei ole aivan yhtä värikylläinen, mutta syksyn merkkejä on sitäkin enemmän. Kukkapenkit alkavat rapistua lopullisesti. Omenapuut eivät näytä enää kovinkaan kauniilta.

IMG_20181010_135016.jpg

Terassilta on kannettu kaikki ylimääräinen pois. Grilli ja osa kalusteista on jo varastossa.

IMG_20181010_135001.jpg

Vielä hetken luonto tarjoaa parastaan, ennen kuin talvi iskee ja muuttaa kaiken joko synkäksi tai valkoiseksi. Miltähän kotipiha näyttää talvella?

IMG_20181010_135025.jpg

Koti itsessään tuskin muuttuu juurikaan.

IMG_20181010_135044.jpg

Kipua ja ajatusten nollausta

Lauantaina se sitten tapahtui, mitä en ollut osannut ollenkaan odottaa. Laskeuduin huulirasvan muoveja avaten portaita alakertaan, kun yhtäkkiä liukastuin ja kaaduin taaksepäin lanaten portaat alakertaan asti. Rappusten alapäässä se iski: huuto ja kauhu! Pelko siitä, että nyt kävi pahasti. Kipu oli sanoinkuvailematon, liekö shokinkin takia, vaikka yleensä shokki viivästyttää kipua.

Mies havahtui keittiössä kovaan kolinaan ja huutoon. Säikähtäneenä säntäsi luokseni löytäen minut rappusten alapäästä makaamasta. Oli kuulemma aika kova paikka. Koitin liikuttaa itseäni ja tunnustella mahdollisia vaurioita, mutta mikään paikka ei tuntunut vahingoittuneen pahasti. Takalisto-osasto oli aivan tulessa, mutta siitäkin selvittiin violetinpunaisenmustalla mojovan kokoisella mustelmalla, joka vaikuttaa lähinnä liikkumiseen.

Lähdettiin kuitenkin suunnitellulle Helsingin reissulle, kun todettiin, että kaikki raajat toimii, eikä pää kolahtanut mihinkään. Olo oli ihan hyvä järkytyksen hiukan laannuttua. Onneksi en ollut kaatunut eteen päin, sillä jälki olisi varmasti ollut toisenlaista. Yhtän en ehtinyt käsillä ottaa vastaan, sillä käsissäni olivat kaatumisen hetkellä kännykkä ja huulirasva. Ne olivat tiukasti otteessani vielä pyöriessäni alakerran lattialla kivun kourissa.

Onni onnettomuudessa ja päästiin siis suuntamaan kohti pääkaupunkiseutua, hotellilomaa ja miehelle viime jouluna ostamaani ”käsiaseammunta kahdelle” -elämyspakettia. Pienellä haparoinnilla löydettiin perille Osuva Range & Trainingiin ja päästiin turvallisuuskoulutukseen ja lopulta ampumaan. Aivan uskomattoman koukuttavaa touhua. Osumat olivat huonoja, jollei keskittynyt 100%. Muutamia kierroksia siinä räiskittiin ja viimeisellä kierroksella osuin jopa kymppiin! Hiukan reunaosuma, mutta lasketaan!

Innostus oli valtava, keskittyminen ja aivojen nollaus tehokasta. Aika kului kuin siivillä ja Osuva ansaitsee kyllä kiitokset hienosta elämyksestä: puitteet viimeisen päälle, henkilökunta huippuluokkaa ja fiilis kohdillaan. Hyvillä mielillä ja hymyssä suin lähdettiin jatkamaan viikonloppulomaa.

IMG_20181006_132855_358.jpg

30!

Tartun blogisiskohaasteeseen, jonka meille jakoi Näissä neliöissä blogin toreynn.

1. Avioliittoja? Ei ole.

2. Kihloissa?  En ole ollut.

3. Lapsia? Ei, mutta ikää alkaa olla sen verran, että kohta olisi aika keskittyä siihenkin puoleen.

4. Lemmikkejä? Tällä hetkellä leijonaluppakani Nöpöstiina ja syyrialainen hamsteri Muru.

5. Leikkauksia? Ei. Tosin täytyisi varata aika viisaudenhampaan poistoon.

6. Lävistyksiä? Ei ole.

7. Tatuointeja? Kolme kappaletta. Sudet, avain ja Totoro.

8. Muuttoja? Siskon synnyttyä Kimpisestä kerrostalosta Lauritsalan Furulundiin kerrostaloon. Sieltä muutama vuosi myöhemmin Hartikkalaan omakotitaloon. Sitten Tykki-Kiviharjuun poikaystävän kanssa 2007. Opiskelijakämppään Mikkelin Launialaan 2008. Tampereelle keskustaan 2011. Kaukajärvelle 2013. Pirkkalaan asumisoikeusrivariin Niemenmaalle 2015, Ylöjärvelle sinkkuyksiöön 2017. Turkuun Pääskyvuoreen 2017 syksyllä. Jäkärlään omakotitaloon 2018.

9. Ottanut lopputilin? Olen ottanut lopputilin eräästä työpaikasta alkaen N-Y-T-meiningillä. Olen myös irtisanoutunut läydettyäni muita töitä tai muuton vuoksi.

10. Ollut saaressa? Päiviönsaaressa futisleireillä ja mm. ahvenanmaan saaristossa kotimaassa sekä esim. Caprilla ulkomailla.

11. Autosi? Toyota Yaris 2011. Ensimmäinen autoni oli Toyota Yaris, joka nykyisin on siskollani. Välissä koitin Renault Clioa, mutta se lahosi käsiin, joten palasin tuttuun ja turvalliseen Yarikseen. Myös kumppanien autoilla olen ajellut paljon: Nissan Almera Gt, Audi A4, pieni romu Peugeot, BMW 318. Töissä VW Caddy, VW MaxiCaddy, VW Transporter, Mercedes Benz Vito.

12. Ollut lentokoneessa? Monta kertaa nuorempana, kun perheen kanssa matkusteltiin. Viimeisimmästä kerrasta tosin on jo monta vuotta.

13. Onko joku itkenyt vuoksesi? On varmasti.

14. Ollut rakastunut? Olen ollut ja olen nytkin.

15. Ollut ambulanssissa? Kuulemma pienenä taaperona.

16. Luistellut? Lähinnä koulussa.

17. Surffannut? En ole. Paitsi netissä.  Ja oon suppaillut. Siin on sentää lauta.

18. Ollut risteilyllä? Tallinnan risteilyllä, Saimaan kanavaristeilyllä, Tukholman risteilyllä, Ahvenanmaan risteilyllä…

19. Ajanut moottoripyörää? Vain skootteria ja crossipyörää. Istunut Honda Shadown kyydissä muutaman kesän.

20. Ratsastanut hevosella? Lapsena kävin 6 kertaa ratsastamassa, kunnes vaihdoin futikseen.

21. Lähes kuollut? En ole.

22. Ollut sairaalassa? Muksuna jonkin kohtauksen vuoksi. Aikuisena suoliston takia.

23. Suosikki hedelmä? Kiivi

24. Aamu vai ilta? Olen iltaihminen, josta on aamutyön vuoksi tehty väkisin aamuihminen.

25. Lempiväri? Keltainen

26. Viimeisin puhelu?  Mummin kanssa.

27. Viimeisin viesti? Miehen kanssa viestiteltiin, kun lähdettiin töistä kotiin.

28. Kahvi vai tee? Kahvi nykyisin kiellettyjen listalla, joten tee.

29. Kissa vai koira? Koiraa ollaan nyt harkittu perheeseen.

30. Paras vuodenaika? Kesä!

IMG_20180909_105432.jpg

Resupekasta bisnesnaiseksi

Kun ihminen on vuosia pukeutunut revittyihin farkkuihin, nahkatakkeihin, huppareihin, käppiin, kollarihousuihin, printti- ja tekstipaitoihin sekä kämäisiin työvaatteisiin, muodostuu ongelma siinä vaiheessa, kun tajuaa alkaneensa opiskella uutta alaa, jossa jonkinasteinen tyylikkyys olisi suotavaa.

Ensimmäinen lähiopetuskerta toi mukanaan vaatekriisin, jota lähdin ratkaisemaan tyköistuvilla farkuilla, paremman väen t-paidalla (pitkiä, kukkakuvioita, satiinia…) ja neuletakilla, joka korvaa kauhtuneet bändihupparit aika kivasti olematta kuitenkaan vielä jakkutakki.

Hiukset tuli kammata hiukan tarkemmin, ei vain suurpiirteisesti. Laitoin ekaa kertaa vuoteen korvakorut ja rannekorun sekä vaihdoin kuluneet Adidaksen Superstar-kengät viininpunaisiin tennareihin. Ostetuksi tulivat myös ruskeat nilkkurit, jotka näyttivät jo vähän bisneskengiltä.

IMG_20180825_175745_324.jpg

Satunnaisesti tällainen minulle normaalista poikkeava pynttäytyminen on ihan hauskaa, mutta en ole vielä sisäistänyt täysin sitä, että mikäli aion alan hommiin suunnata, tulee minun laittautua joka päivä. Vaatteiden, hiusten ja korujen lisäksi tässä on alettava opetella meikkaamista, sillä tähän päivään mennessä nekin kokeilut ovat auttamatta liian vähäisiä. Etenkään kestävän meikkipohjan teosta ei ole pienintäkään havaintoa.

Onneksi koulussa ei vielä olla niin tarkkoja ulkonäköseikkojen suhteen, mutta asiakkaille haluan kyllä antaa itsestäni siistin ja asiallisen vaikutelman. Vielä on aikaa oppia ja opetella uutta tälläkin saralla.

IMG_20180823_075700_836

Omakotitalon mukanaan tuomaa

 

Piakkoin on alkamassa ensimmäinen talvi omakotitaloasujana. Suhteellisen pihalla asioista olevana, vuosia kerrostalossa asuneena sitä joutuu pohtimaan asioita ihan uudelta kantilta.

Täytyy miettiä autojen lämmitysratkaisut. Meillä onneksi on paikat molemmille autoille pihassa ja lämppärijohdotkin saa kohtalaisen pienellä vaivalla viriteltyä. Tänään ostettiin kellokytkimet ja ulkojatkojohto.

Täytyy varautua siihen, että aamulla viiden aikaan töihin lähtiessä piha saattaa olla lumen vallassa. Meillä on kapea käytävämäinen pihaanajo, jossa on oven edessä pieni sivuhaara, jossa autoni on tähän asti ollut. Lumien tultua en taida saada enää taitettua autoani sille paikalle, vaan joudumme parkkeeraamaan automme peräkkäin. Siitä seuraa sitten se ”kumman täytyy lähteä aikaisemmin, laittaa auton taimmaiseksi”.

Ylipäätään koko torppa pitäisi saada jollain keinolla lämmitettyä. Öljy on tilattu ja toimitettu säiliöön, mutta öljykattilan kanssa on ollut pientä hankaluutta. Onneksi varalla on ilmalämpöpumppu ja sähkölläkin saa veden lämmitettyä, jos paniikki iskee.

Kuinka paljon ihminen tarvitseekaan kaikkea puutarhavehjettä! Lumenluontivälineet puuttuvat täysin, sillä vasta saatiin hankittua jatkovarrellinen oksasaha ja puoliksi mädäntyneet omenat odottavat pitkin pihaa muumioitumista, kun ei ikinä kerkeä/jaksa niitä kerätä. Mihin ne edes laittaa, kun ei ole kompostia?

Piti tyhjentää loppukesästä tuo lehtikasa tuolta puukehikosta. No siellähän se on, kun ei ole saanut aikaiseksi vuokrata peräkärryä. Mikäs sen mukavampi kuin edellisten asukkaiden puutarhajätteet. Lisäksi varasto, autokatos ja vaja kaipaavat siivoamista, sillä nekin ovat täynnä edellisten asukkaiden tavaroita. Tokikin heillä oli lupa ne tänne jättää. Varmaan tartteis noi puutarhakalusteet ja grillikin siirtää tuosta säiden armoilta jonnekin sisätiloihin. Autokatokseen ei pääse ajamaan, kun katoksessa könöttää vanha keittiökalusto mikroineen, ruohonleikkuri, fillarit…

Talon toimivuudesta pakkasilla ei ole mitään tietoa. Onko täällä tolkuttoman kylmä? Maksaako lämmitys maltaita? Riittääkö lämmin vesi? Jäätyykö putket? Onko hiekkapiha yhtä liejua? Tuuleeko jokaisesta ikkunanraosta? Olisi ehkä ollut järkevää hankkia takkasydän vanhaan takkaan nyt ennen talven tuloa. Piipunhattukin puuttuu.

Innolla tässä jo talvea odottelee.

 

Blogi täytti vuoden

IMG-20180707-WA0002Täällä wordpressin alustalla on nyt sitten tullut lojuttua vuosi ja viikko. Pienellä porukalla siirryttiin Lilystä luomaan omaa maailmaamme ja viime päivinä yksivuotis-postauksia onkin ilmaantunut useampia.

Elämä on mullistunut ja muuttunut, totta kai. Minullahan se ei koskaan ole kovinkaan tasaista ja seesteistä, vaan aina tapahtuu jotain. Muuttoja, töitä, kouluja, suhteita… Kaikkea on kahlailtu läpi vuosien varrella, eikä mennyt vuosi jäänyt yhtään huonommaksi.

Kirjoittelu on välillä hiipunut, koska on niin kiire tai writers block päällä. Ahkerasti kuitenkin lueskelen muiden blogeja ja koitan välillä täräyttää muutaman nasevan kommentinkin. Kommentoijia ja seuraajia on tällä alustalla huomattavasti vähemmän kuin Lilyssä, mutta ne muutamat seuraajat ovat sitäkin tärkeämpiä ja tutumpia.

Aiheet pyörivät varmasti tulevanakin vuonna pitkälti samojen teemojen ympärillä: kirjoitan kodista, arjesta, työstä, opinnoista, ihmissuhteista, ketutuksesta, väsymyksestä ja reissuista.

Ehkä keksin vielä jotain uuttakin.